Adoptoi Blue
Rasvahybridi · Tuntematon · Aikuinen · 8 vuotta
Sininen amerikkalais-staffordin sekoitus Syntynyt: 25. toukokuuta 2018, rokotettu, mikrosirutettu, kastraattu Sininen, kyllä, juuri tällä koiralla on nimi ”Sininen”, yksi niistä tyypillisistä nimistä, joita usein valitaan. Useimmissa tapauksissa kaikki koirat saavat uuden nimen – se on ALKU UUDEN ELÄMÄN KAIKILLE KOIROILLE. Mutta Sininen on erityinen koira. Sininen oli nuoresta iästään lähtien ketjussa auton kanssa. Hän kuului näyttelytapahtumien järjestäjille, jotka esittelivät Yhdysvaltain autoja ja Monster Truckeja. Melu, kaaos, laiminlyönti ja pahoinpitely olivat hänen arkipäiväänsä. Kaikki tämä toki jätti jälkensä. Hän oli vasta hieman yli 12 kuukauden ikäinen, kun meiltä pyydettiin apua, koska hän löytyi ketjussa. Ottamme Sinisen vastaan täysin tiedostaen, ettei se ole helppoa. Se, kuinka vakavia käyttäytymisongelmat olivat ja ovat, selvisi seuraavien kuukausien aikana. Sinisellä on deprivaatiosyndrooma hyvin voimakkaassa muodossa. Hänellä ei ole vain yhtä oiretta, vaan useita käyttäytymismalleja ja merkkejä pätee häneen. Kaikki nämä oireet liittyvät syy-yhteydessä toisiinsa, ja silloin puhutaan deprivaatiosyndroomasta. On myös selvästi sanottava, että sitä ei voida parantaa, ja se tulee seuramaan häntä koko elämänsä ajan. Lähes kaikilla tähän sairastuneilla koirilla huomataan voimakas pelokkuus, mutta Sinisessä tämä pelko ilmenee aggressiivisuutena, jonka hän suuntaa eteenpäin ja hyökkää vieraita sekä mielestään ”pelottavia” ihmisiä vastaan. Naisilla on hänelle aluksi erittäin huono maine. Hän ei pysty keskittymään pitkään, on erittäin stressiherkkä ja ylivoimainen. Siniselle se tarkoittaa, että hän pyörähtää villisti ympäriinsä stressitilanteessa. Näin hän selviytyi siellä vietetyistä päivistä. Jos hänestä tuntuu olevan liikaa, hän pyörähtää, jos hän on stressissä, hän pyörähtää (mukana hännän jahtaaminen ja haukkuminen). Nämä stereotyyppiset käyttäytymismallit olivat aluksi jatkuvia kumppaneita, mutta nykyään hänet on pystytty vapauttamaan tästä käyttäytymisestä. Olemme ottaneet käyttöön käyttäytymiskonsultteja ja käyttäytymisasiantuntijoita, ajaneet klinikalle. Olemme yrittäneet tukea homeopatiolla ja jopa antaneet lääkkeitä (antidepressanttia) lääkäreiden ohjeiden mukaan, mikä sai päinvastaisen tuloksen. Olemme kokeilleet paljon, todella paljon. Mutta emme ole luovuttaneet. Nyt Sininen on sijaiskodissa, joka sanan varsinaisessa merkityksessä ”panee lisää vaivaa” tytölle, ja se toimii. Hänen kanssaan treenataan, tehdään kohdennettua harjoittelua, ja ollaan iloisia jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Ei raivota takaiskuista vaan yritetään tehdä kaksi askelta eteenpäin. Sininen oppii hitaasti, mutta hän oppii. Hän alkaa sallia läheisyyttä, hänet voidaan kutsua pois pyörinnästään, ja hänet voidaan rauhoittaa. HÄN OPPII! Sininen reagoi nyt ääni- ja käsisignaaleihin, mutta aina ei riitä pelkästään ääni tai käsisignaali. Hänellä on omat halailuhetket, silloin hän sallii paljon läheisyyttä, mutta taas hän voi kääntyä sekunneissa. Sininen ei tule koskaan olemaan koira, jota voidaan kuljettaa huolettomasti ja iloisesti, mutta hän voi ja tulee olemaan koira, joka haluaa elää ja osoittaa sen. Hän voi iloisesti leikkiä nurmikolla ja olla onnellinen, mutta taas hän kääntyy OMAAN maailmaansa, jota sijaisperhe kunnioittaa. Mutta hetket, jolloin hän on rentoutunut, tulevat yhä useammin. Nyt myös koiria on, jotka seuraavat häntä lenkillä, ja tämä on täysin rentoa. Hän rakastaa tarhaansa, jossa hän nukkuu rauhallisesti, varmaankin ainoat hetket elämässään, jolloin hän löysi rauhan. Elämä Sinisen kanssa ei ole normaalia elämää, mutta ehkä siellä on ihmisiä, jotka juuri etsivät itselleen täydentymistä ja ottavat vastaan tällaisia sieluja. Tässä ei ole kyse sydänsuruista vaan todellisuudesta. Sininen tarvitsee yhden paikan, hyvin kokeneet omistajat eikä lapsia tai muita lemmikkejä. Sininen tarvitsee kokeneita koiranhoitajia, jotka kunnioittavat häntä eivätkä halua rakastaa häntä kuoliaaksi, jotka antavat HÄNEN tilan ja kunnioittavat sitä myös. Kesällä tulee 2 vuotta siitä, kun otimme Sinisen meille, ja olemme iloisia, että olemme ottaneet Sinisen vastaan eikä ”luovuttaneet” häntä, kuten suositeltiin. Emme luovuta etsimästä juuri näitä ihmisiä, joilla on viimeinen toivo. Sydämelliset kiitokset ihanaa hakemuslomaketta kiinnostuneille.
Lue alkuperäinen (de)
Blue American Stafford Mix Geb: 25.05.2018 Geimpft, gechipt, kastriert Blue, ja genau dieser Hund heißt „Blue“, einer dieser typischen Namen, der gerne gewählt wird. Im Normalfall bekommen alle Hunde einen neuen Namen – es beginnt für alle Hunde ein NEUES LEBEN. Aber Blue ist ein besonderer Hund. Blue war von Baby an angekettet an einem Auto. Sie gehörte Ausstellern, die US Car´s und Monster Trucks vorführen. Lärm, Krach, Mißachtung und Mißhandlung waren ihr täglich Brot. All das hat natürlich ihre Spuren hinterlassen. Sie war gerade etwas über 12 Monate jung, als man uns um Hilfe bat, weil man sie dort angekettet entdeckte. Wir übernahmen Blue, wohl wissend das es nicht einfach werden wird. Wie massiv tatsächlich die Verhaltensauffälligkeiten waren und sind, das stellte sich erst im Laufe der nächsten Zeit heraus. Blue hat ein Deprivationssyndrom in sehr ausgeprägter Form. Sie hat nicht nur ein Symptom, sondern es treffen mehrere Anzeichen und Verhaltensweisen auf sie zu. All diese Symptome stehen in einem ursächlichen Zusammenhang und dann spricht man von einem Deprivationssyndrom. Man muss auch ganz klar sagen, das es nicht heilbar ist und sie ein Leben lang begleiten wird. Bei fast allen Hunden, die davon betroffen sind, fällt eine ausgeprägte Ängstlichkeit auf, bei Blue zeigt sich diese Angst in einer Angstaggression, das sie nach vorne geht und fremde und für sie „gruselige “ Personen attackiert. Frauen haben Anfangs einen sehr schlechten Stand bei ihr. Sie kann sich nicht lange konzentrieren, ist sehr stressanfällig und Hyperaktiv. Bei Blue bedeutet es, dass sie stark kreiselt wenn sie gestresst ist. So konnte sie die Tage dort überleben. Wenn sie sich überfordert fühlt, kreiselt sie, wenn sie gestresst ist, kreiselt sie ( gepaart mit Schwanzjagen und Bellen ) Diese stereotypischen Verhaltensweisen waren zu Beginn eine ständige Begleiterscheinung, heute lässt sie sich aus diesem Verhalten rausholen. Wir haben Verhaltensberater, Verhaltensärzte hinzugezogen, sind in Kliniken gefahren. Wir haben versucht mit Homöopathie zu unterstützen und haben sogar auf Anraten der Ärzte Medikamente ( ein Antidepressivum ) verabreicht, was das Gegenteil bewirkt hat. Wir haben viel, sehr sehr viel versucht. Aber wir haben nicht aufgegeben. Jetzt ist Blue auf einer Pflegestelle, die sich, im wahrsten Sinne des Wortes “ die Arme und Beine“ für das Mädchen ausreißen und es funktioniert. Man trainiert mit ihr, man macht gezieltes Training und freut sich über jeden kleinen Schritt, den man nach vorne macht. Man ärgert sich nicht über Rückschritte, sondern versucht 2 Schritte nach vorne zu machen. Blue lernt langsam, aber sie lernt. Sie fängt an Nähe zuzulassen, sie lässt sich aus dem Kreiseln abrufen und lässt sich beruhigen. SIE LERNT ! Blue reagiert mittlerweile auf Stimme und Handzeichen, nicht immer reicht nur die Stimme oder das Handzeichen, sie hat IHRE Kuschelzeiten, dann lässt sie sehr viel Nähe zu, dann wiederum kann sie innerhalb Sekunden kippen. Blue wird nie ein Hund sein, die man gedankenlos und fröhlich durch die Gegend führen kann, aber sie kann und wird ein Hund sein, der leben will und es auch zeigt. Sie kann fröhlich über die Wiese toben und sich freuen, Dann wiederum kippt sie in IHRE Welt, was die Pflegefamilie respektiert. Aber die Momente in denen sie entspannt, werden immer mehr. Mittlerweile gibt es auch Hunde, die sie auf den Spaziergängen begleiten und dies völlig entspannt. Sie liebt ihre Box, dort schläft sie auch entspannt, wahrscheinlich waren dies die einzigsten Momente in ihrem dortigen Leben, in denen sie Ruhe fand. Das Leben mit Blue ist kein normales Leben, aber vieleicht gibt es dort draußen Menschen, die genau hier ihre Erfüllung suchen und sich solcher Seelen annehmen. Hier geht es auch nicht um Herzschmerz, sondern um die Realität. Blue braucht einen Einzelplatz, sehr erfahrene Halter und keine Kinder und andere Tiere. Blue braucht erfahrene Hundeführer, die sie respektieren und nicht zu Tode lieben wollen, die ihr IHREN Freiraum lassen und es auch respektieren. Im Sommer werden es 2 Jahre, die wir Blue bei uns haben und wir sind froh, das wir für Blue eingestanden sind und sie nicht „entsorgt“ haben, wie uns empfohlen wurde. Wir werden nicht aufgeben, genau diese Leute zu suchen, die Hoffnung stirbt zuletzt. Herzlichen Dank für die traumhaften Bilder Fragebogen für Interessenten .V.
Listattu 2 kuukautta sitten
