Adoptoi Hope
Rasvahybridi · Nainen · Koirapupsi · 8 kuukautta
Löydä hänelle onnellinen loppu täältä. Arvioitu syntymäaika: maaliskuu 2022 Kun Hope tuli maailmaan, hänen onnentähtensä oli varmasti kiireinen muualla. Sisilialaisena syntynyt, hylättiin 45 päivän ikäisenä 150 koiran turvakodissa ja – dulcis in fundo – hän on halvaantunut. Kunnioitettavassa 8 KUUKAUDEN iässä Hope on oppinut tuntemaan verkkoaidan pienet ruudut, useita eläinlääkäriasemia, valtavan koneen nimeltä CT-skanneri, Massimon, joka juoksee hänen peräänsä päivittäisen peseytymisensä vuoksi, karkean betonin, joka aiheuttaa hänelle pieniä haavoja, sekä ystävänsä Neven, jonka kanssa hän kaivautuu piiloon, kun kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta. Lahjoitusten ansiosta Hopelle tehtiin selkärangan röntgen- ja CT-tutkimus. Diagnoosi oli tuomio: takaruumiin neurologinen halvaus, todennäköisesti synnynnäinen, syvän kivuntunnon puuttuminen molemmin puolin, leikkaukseen soveltumaton. Tällä hetkellä selkärankaisen kävelyn palauttamisesta tai pienen vaunun käytöstä ei ole mahdollisuutta, sillä hänen selkärankansa ristiselän osa on vakavasti vinoutunut. Jos me olisimme lannistuneet, hän ei ollut! Sitkeä ja päättäväinen, kuten paimenkoiraesi-isänsä, hän liikkuu omin voimin kontortionistimaisin liikkein, keksii keinoja väistää esteitä ja tukkii ärsyttävästi turvakodin muiden koirien tiet. Missä hänen kehonsa ei tottele, aivot ottavat ohjat! Kuten kaikki nuoret koirat, hän leikkii, ärsyttää vanhempia koiria, rakastaa kahlata lätäköissä ja juoksee omaan tyyliinsä vain silloin, kun se on vaivan arvoista (ruoka). Hän hoitaa tarpeensa itsenäisesti ja kestää tarvittavat hoitotoimenpiteet silmät taivaisiin käännettyinä. Mitä Hope tarvitsee elämänlaatunsa parantamiseksi? Puhtautta, tassusuojia ja tukivaljaita, fysioterapiaa, kotona tehtävää terapeuttista harjoittelua sekä lattiaa, joka ei aiheuta hänelle kitkahaavoja. Näitä kaikkia emme valitettavasti voi taata. Taloudellisia resursseja ei ole, vapaaehtoisia ei ole riittävästi, eikä olosuhteet ole kunnossa. Meidän turvakotimme on yksityinen, ilman tukiaisia, ja siellä on paljon hoidettavia koiria. Hopen tulevan perheen on oltava halukas antamaan hänelle parasta, tietoisena siitä, että matka ei tule olemaan helppo. Koska hän löytää lohtua oman lajinsa seurasta, olisi ihanteellista, jos hänen seurakseen tulisi koira, joka voi tukea ja sietää häntä. Hope on naaras, keskikokoinen.
Lue alkuperäinen (it)
Trovatequi la sua storia a lieto fine. Presunta data di nascita: Marzo 2022 Quando Hope è venuta al mondo, la sua buona stella era sicuramente impegnata. Siciliana di nascita, abbandonata a 45 giorni di vita in un Rifugio di 150 cani e, dulcis in fundo, paraplegica. Alla veneranda età di 8 MESI, Hope conosce i quadratini delle reti, varie cliniche veterinarie, un macchinario mostruoso chiamato TAC, Massimo che la rincorre per il bidè quotidiano, il cemento ruvido che le fa venirequalche piaghetta e l’amica Neve con cui si rintana quando cerca serenità. Grazie alle donazioni, Hope è stata sottoposta a valutazione radiografica e tac del rachide. La diagnosi è stata una sentenza: paraplegia neurologica del treno posteriore di natura probabilmente congenita, assenza di dolore profondo bilaterale, inoperabile. Ad oggi, non c’è nessuna possibilità di riprendere un’andatura spinale e di utilizzare l’ausilio del carrellino, poiché il tratto lombare della colonna è gravemente deviato. Se noi ci siamo scoraggiati, Lei no! Testarda e decisa, come i suoi antenati pastori, si sposta autonomamente con movimenti da contorsionista, trova strategie per aggirare gli ostacoli e bloccare compagni di Rifugio molesti. Dove non la asseconda il corpo, arriva il cervello! Come tutti i cani adolescenti gioca, rompe le scatole agli anziani, adora farsi i bagni nelle pozzanghere e, solo se ne vale la pena (cibo), si fa le corse a modo suo. E’ autonoma nei bisogni e subisce le varie e necessarie manipolazioni con gli occhi al cielo. Di cosa ha bisogno Hope per migliorare la sua qualità di vita? Di pulizia, tutori per le zampe e imbracature di sostegno, fisioterapia, esercizio terapeutico in casa, di un pavimento che non le provochi ferite da sfregamento. Bene, noi non possiamo garantire nulla di tutto questo. Non ci sono le risorse economiche, non c’è un numero adeguato di volontari e non ci sono le condizioni ambientali. Il nostro è un Rifugio privato, senza sovvenzioni e con tanti cani da accudire. La futura famiglia di Hope deve condividere la volontà di offrirle il meglio, consapevole che non sarà un percorso facile. Visto che trova conforto nella compagnia dei sui simili, la presenza di un cane che possa supportarla e sopportarla sarebbe ideale. Hope è femmina, taglia media.
Listattu viime kuussa






