Adoptoi Mama Lossa
Rasvahybridi · Nainen · Aikuinen · 10 vuotta
Viisauden ja pelokkaan Mama Lossan kohdalla löydettiin uusi koti hyvien ihmisten kanssa Großbardauun maaliskuussa 2016 kahden vuoden jälkeen! …………………………………………………………………………………………………………… Minun nimeni on Mama Lossa. Olen naiskissa, kaalitettu ja syntynyt noin vuonna 2012. Olen odottanut uutta kotia puolivälistä 2014. Tässä mitä hoitajat sanovat minusta: Mama Lossa otettiin vastaan ystävällisestä eläinturvakeskuksesta, joka järjesti joka vuosi täynnä olevaa toimintaa. Me välimiespuolella annimme Mama Lossalle ja hänen koirapupsilleen paikan. Koirapuput olivat rehomed jo silloin, mutta Mama Lossa odottaa edelleen tätä mahdollisuutta. Vaikka hän oli vaalien aikana mukava ja liittoutunut, hänellä on taipumus vetäytyä adoptiohuoneessa ja siksi häntä usein ohitetaan. Hän etsii melko hiljaisen perheen, parhaiten muuta eläimiä, mutta ei ole välttämätöntä. Samoin hän nauttisi vapaa-ajan tarjouksista, jos mahdollista, mutta hän tuntee itsensä myös mukavasti asunnossa. Kuka antaa tämälle rakas ja varovainen kissa mahdollisuuden ja antaa hänelle omaan kotiin? eMail:. Tämä kissa tarvitsee ulkotilaan pääsyn. Tämä kissa pidetään sisätiloissa vain.
Lue alkuperäinen (de)
Die schöne, aber schüchterne Mama Lossa konnte nach zwei Jahren zu geduldigen Menschen im März 2016 nach Großbardau vermittelt werden! …………………………………………………………………………………………………………… Mein Name ist Mama Lossa. Ich bin weiblich, kastriert und circa 2012 geboren. Ich warte seit Mitte 2014 auf ein neues Zuhause. Das sagen meine Betreuer über mich: Mama Lossa ist die Übernahme eines befreundeten Tierschutzvereines, der wie jedes Jahr aus allen Nähten platzte. Wir sprangen ein und gaben Mama Lossa mit Ihren Welpen einen Platz.Die Welpen konnten zwischenzeitlich vermittelt werden, Mama Lossa wartet noch auf diese Chance. Auch wenn sie sich während der Aufzucht verschmust und anhänglich zeigte, im Vermittlungszimmer zieht sie sich eher zurück und wird so schlicht übersehen. Sie sucht einen eher ruhigen Haushalt, gern bei Artgenossen, zwingend nötig ist es aber nicht.Ebenso verhält es sich mit Freigang, wenn er möglich ist, würde sie das genießen, sich aber auch in reiner Wohnungshaltung wohl fühlen. Wer gibt der lieben und zurückhaltenden Miez eine Chance und schenkt ihr ihr eigenes zuhause? eMail:
Listattu 2 kuukautta sitten
