Adoptoi Rosalind
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 12 vuotta
Syyskuun 1. päivänä 2014 syntyneen emon sterilisoitiin ensimmäisen kerran kuuden kuukauden ikäisenä, minkä jälkeen se rajoitettiin kolmeksi päiväksi häkkiin varmistamaan tiineyden. Sen jälkeen sen annettiin kulkea vapaasti betonikäytävillä metallisilla nukkumalaatikoilla ennen kuin se synnytti porsaita viikkoa ennen laskettua aikaansa. Maatilalta Pohjois-Saksasta, joka tunnetaan mallitoimintana, haettiin olkia, mutta turhaan. Ja tila häkkien välillä oli liian ahdas kaikkien Rosalindin lauman 42 emon samanaikaiseen liikkumiseen. Siksi Rosalind vietti suurimman osan ajastaan apatisesti häkissään. Kun emot kohtasivat käytävillä, ne muuttuivat aggressiivisiksi. Ei ihme, sillä toiminnassa eli lähes 350 siittovointia, jotka oli jaettu seitsemään 42 eläimen ryhmään. Tallissa kävi jatkuvasti «ketjukonsertti»—emot purivat rautaketjuja, jotka olivat ainoa virkistysmuoto. Kolmen kuukauden, kolmen viikon ja kolmen päivän jälkeen Rosalind synnytti noin 16 porsasta. Viikko ennen laskettua aikaansa se rajoitettiin porsashäkkiin (myös nimeltään rautamaiden). Siellä se sai vain seisoa tai maata; kääntäminen oli mahdotonta. Rajut liikuntarajoitukset olivat tarkoitettu varmistamaan, ettei Rosalind painaisi porsaitaan raskaalla kehollaan. Mutta silti niin tapahtui. Kolmen päivän ikäisinä Rosalindin porsaat otettiin pois häneltä. Se rajoitettiin porsashäkkiin ja katsoi voimattomana, kun urosporsaitaan kastraatiin ja kaikille porsaille leikattiin pyrstöt. Uskomaton stressi Rosalindille ja sen pikkuisille. Poikansa anestesioitiin isofluraanilla kastraation ajaksi, mutta ne pelkäsivät työntää päätään suuttimen sisään, joten osa koki kastraation täysin hereillä ollessaan. Ne huusivat kipuista eivätkä saaneet nukahtaa edes palatessaan Rosalindin kanssa porsashäkkiin. Rosalind ei pystynyt rauhoittamaan niitä, mikä oli vaikea tehtävä emolle. Porsaat olivat Rosalindin kanssa neljä viikkoa, joten Rosalind oli porsashäkissä yhteensä viisi viikkoa. Se ei pystynyt hoitamaan porsaitaan kunnolla, koska ei voinut kääntyä. Kun rautamaiden avattiin 35 päivän jälkeen, Rosalind ja 41 muuta emoa nousivat ylös ja saivat vihdoin kävellä, mutta monet heistä horjahtelivat tutkiessaan aluetta. Rosalind kompastui takaisin ryhmäalueelle. Vasta kun ovi suljettiin heidän takanaan, Rosalind ja muut 41 emoa tajusivat, että porsaita ei enää ollut. 42 emon kesken kuului paniikkihuuto leveässä silmässä. Rosalindin nisät olivat vielä täynnä maitoa, jota porsaittensa ei enää voinut juoda. Maito-oireet ovat raastavia, mutta Rosalind ei saanut mitään lääkkeitä. Sen sijaan sen ja 41 muun emon pistettiin heti hormoni, joka on peräisin tiineiden tammojen virtsasta, mikä aiheutti samanaikaisesti korkean hormonitasoituksen ja johti uudelleen sterilointiin. Kauhea kierre, jonka Rosalind joutui kestämään vähintään kaksi kertaa vuodessa kuuden vuoden ajan, kunnes se ei enää tuottanut tarpeeksi eläviä porsaita ollakseen «tuottoisa». Se erotettiin teurastamoon. Se olisi ajettu putkeen paksuista rautaputkista valmistetussa häkissä, jossa olisi virtannut CO2. Siihen meni jopa viisi minuuttia, kun sikojen sydämet loppuivat paniikkikohtauksista ja hapenpuutteesta ennen kuin ne lopulta menettivät tajuntansa. Rosalind oli onnellinen—ollessaan toiminnan vanhin emo seitsemänvuotiaana, eläinsuojelija halusi pelastaa sen kauheat kuolemat. Kuitenkin se kärsi tarttuvasta sienestä, joten sen mahdollisuudet uuteen kodin löytymiseen olivat lähes nolla. Mutta se eristettiin huolellisesti eläinsuojelijan toimesta, joka oli tehnyt töitä löytääkseen asuintiloja mahdollisimman monelle eläkkeellä olevalle emolle. Se sijoitettiin yhdessä emon Nurian kanssa, joka myös kärsi sienestä. Nyt molemmat asuvat hoitokodissamme Erflinghausenissa jakamassa laatikon, ja ne hoidettiin heti antibiooteilla (Amoksitsilliini) ja tarantulan myrkyllä. Sieni on sittemmin parantunut.
Lue alkuperäinen (de)
Die am 1. September 2014 geborene Schweinemutter wurde bereits im Alter von sechs Monaten zum ersten Mal besamt, dann für drei Tage im Kastenstand eingesperrt, um die Trächtigkeit sicherzustellen. Anschließend durfte sie bis eine Woche vor der Geburt ihrer Ferkel frei auf den Betonspaltenbodengängen zwischen den Schlafbuchten aus Metall herumlaufen. Stroh sucht man auf dem Hof in Norddeutschland, der als Vorzeigebetrieb gilt, vergeblich. Und der Platz zwischen den Kastenständen war viel zu knapp, als dass sich alle 42 Sauen in Rosalinds Gruppe gleichzeitig dort hätten bewegen können. Deshalb lag Rosalind meistens nur apathisch in ihrem Kastenstand. Begegneten sich doch Sauen auf dem Gang, wurden sie aggressiv. Kein Wunder, denn in dem Betrieb fristen insgesamt fast 350 Zuchtsauen ihr Dasein, auf zwei Räume verteilt in sieben Gruppen von je 42 Tieren. Ständig gibt es im Stall ein „Kettenkonzert“ – die Sauen kauten auf Eisenketten herum, die das einzige Beschäftigungsmaterial darstellten. Nach drei Monaten, drei Wochen und drei Tagen brachte Rosalind etwa 16 Ferkel zur Welt. Eine Woche vor dem Geburtstermin wurde sie im Ferkelkorb (auch eiserne Jungfrau genannt) eingesperrt. Darin konnte sie nur stehen oder liegen, sich zu drehen war unmöglich. Die massive Bewegungseinschränkung sollte dafür sorgen, dass Rosalind nicht von ihren Ferkeln welche mit ihrem schweren Körper erdrückte. Es passierte aber trotzdem. Im Alter von drei Tagen wurden Rosalind ihre Kinder zum ersten Mal weggenommen. Sie musste im Ferkelkorb eingesperrt mit ansehen, wie ihre männlichen Kinder kastriert und allen ihren Kindern die Schwänze kupiert wurden. Unglaublicher Stress für Rosalind und ihre Kleinen. Ihre Söhne wurden für die Kastration zwar mit einem Gas (Isofluran) betäubt, aber sie fürchteten sich davor, ihren Kopf in den Trichter zu stecken, so dass einige die Kastration hellwach erlebten. Und anschließend kreischten sie vor Schmerzen und fanden nicht in den Schlaf, auch als sie längst wieder bei Rosalind im Ferkelkorb waren. Rosalind schaffte es nicht, sie zu beruhigen, schlimm für eine Schweinemama. Die Ferkel blieben vier Wochen lang bei Rosalind, insgesamt war sie also fünf Wochen lang in dem Ferkelkorb eingesperrt. Konnte sich um ihre Kinder nicht richtig kümmern, weil sie sich ja nicht umdrehen konnte. Als nach 35 Tagen die eiserne Jungfrau aufgemacht wurde, stand Rosalind und mit ihr noch 41 Muttersauen auf und sie durfte endlich wieder laufen, aber -unsicher auf den Beinen- grätschten viele von ihnen erstmal aus. Rosalind wankte zurück in den Gruppenbereich. Erst als die Tür hinter ihnen zufiel, realisierten sie und die anderen 41 Muttersauen, dass ihre Ferkel nicht mehr da waren. Es ertönte panisches Geschrei von 42 Schweinemüttern mit schreckgeweiteten Augen. Rosalinds Euter war noch prall mit Milch gefüllt, die ihre Ferkel nun nicht mehr trinken durften. Milchstau tut furchtbar weh, aber Medikamente bekam Rosalind nicht. Stattdessen wurden sie und die 41 anderen Sauen sofort mit einem aus dem Urin trächtiger Pferdestuten gewonnenen Hormon gespritzt, dadurch setzte nach kurzer Zeit bei allen gleichzeitig die Rausche wieder ein und gleich darauf wurden sie wieder besamt. Ein schrecklicher Kreislauf, den die Schweinemama mindestens zweimal im Jahr erdulden musste. Rosalind sechs Jahre lang, bis sie nicht mehr genügend lebende Ferkel zur Welt brachte, um „rentabel“ zu sein. Sie wurde aussortiert für den Schlachthof. Wäre in einem Käfig aus dicken Eisenrohren heruntergefahren worden in einen Schacht, in den dann CO2 strömt. Bis zu fünf Minuten dauert es, bis die Schweine nach Panikattacken und Erstickungsanfällen endlich durch Bewusstlosigkeit erlöst werden. Rosalind hatte Glück – weil sie im Juli 2021 sieben Jahre alt und damit das älteste Schwein im Betrieb war, wollte eine Tierschützerin Rosalind unbedingt vor diesem entsetzlichen Tod bewahren. Allerdings litt Rosalind unter dem ansteckenden Strahlenpilz und so waren ihre Vermittlungschancen leider fast gleich Null. Sie war aber von der Tierschützerin, die aufopferungsvoll in dem Betrieb versucht, für möglichst viele ausgediente Schweinemütter Lebensplätze zu finden, umsichtig separiert worden. Zusammen mit der Sau Nuria, die auch unter Strahlenpilz litt. Beide bewohnen nun seit Juli 2021 in unserer Pflegestelle Erflinghausen zusammen eine Box und sie wurden sofort mit Antibiotikum (Amoxicillin) und Tarantula (Spinnengift) behandelt. Inzwischen ist der Strahlenpilz ausgeheilt.
Listattu 3 kuukautta sitten
