Adoptoi Bruno
Rasvahybridi · Mies · Nuori · 3 vuotta
Kuten sanotaan, " hätä ei tule yksinään." Kun Notfellchen Prinz oli juuri siirtynyt mukaamme, tuli toinen apua vaativien tilanteiden kysely. Kuukausia aikaa nuori munkki, jolla oli haava jalassa, oli hääjähtänyt kylässä. Vierailu eläintenkäsiä varten paljasti, että ei mitään voida tehdä. Kiltti eläinystävä ei voisi hyväksyä tätä ja pyysi meitä apuun. Kun minä ensi kerran näin nuoren munkin, olin hukassa. Suuri verimäinen kasvu jalassa oli selvästi näkyvissä. Selvästi eläin kärsi. Heti menimme omaan eläinlääkäripraksikseen ja esittelimme munkkia. Siellä jalasta tehtiin röntgen, otettiin solukokeilu ja lähetettiin laboratorioon selvitykseen. Verikokeilu tehtiin myös, ja odotettavasti oli erittäin korkeat inflammaattorisen solujen tasot. Nyt meidän täytyi odottaa. Mitä tulokset paljastivat? Pahimmassa tapauksessa jalasta piti amputoida, koska näin suuren kasvun poistaminen ei olisi mahdollista sulkea takaisin ja ihojen siirto on äärimmäisen vaikeaa ja usein epäonnistuu. Arvokas nuori munkki ei tiennyt mitään tästä ja oli ilahtunut siitä, että hän sai pysyä lämmön karanteenissa. Elämä kadulla tällaisessa tilassa oli hänelle ollut kovaa. Viiden päivän jälkeen tulokset lopulta saapuivat, ja suureen hämmennykseemme ilmoitettiin, että se oli syöpäkasvain. Ainoa mahdollinen hoito oli jalan amputointi. Tällaisesta uutisesta täytyy hetken ajalliseksi ja sanoja ei löydy. syntyy kyseys siitä, mitä voi vaatia vanhasta eläimestä tai ei. Toinen vaihtoehto olisi hänestä eutanoitua. Mutta hän on niin kohteliaas ja on taistellut niin kauan... Olemme päättäneet antaa hänelle mahdollisuuden elää kolmella jalkalla. Hänen aiempi kärsimyksensä ei saa olla turhaa. Huomenna on päivä... Kauheen pieni pehmeäjalainen olio!!!! Se tekee sinut jälleen vihaiseksi ihmisiä vastaan, jotka vain katsoivat...
Lue alkuperäinen (de)
Wie heißt es doch so schön: „Ein Notfall kommt selten allein“. Nachdem Notfellchen Prinz gerade bei uns eigezogen war kam schon die nächste Bitte um Hilfe. Schon seit Monaten läuft im Ort ein Katerchen mit einer Verletzung an der Pfote umher. Eine Vorstellung bei einer Tierärztin ergab, dass man da nichts machen kann. Eine Tierfreundin konnte sich damit nicht abfinden und bat uns um Hilfe. Als ich das Katerchen zum ersten Mal erblickte, stockte mir der Atem. Eine riesige blutende Wucherung an seiner Pfote war sichtbar. Dass das Tier unter Schmerzen litt war offensichtlich. Sofort suchten wir unsere Tierarztpraxis auf und stellten den Kater vor. Dort wurde die Pfote geröntgt, eine Zellprobe entnommen und an das Labor – zwecks Klärung – geschickt. Es erfolgte auch eine Blutuntersuchung und wie erwartet waren die Entzündungszellen sehr hoch vorhanden. Nun hieß es warten. Was wir der Befund ergeben? Im schlimmsten Fall droht die Amputation der Pfote, denn die Entfernung einer so großflächigen Wucherung kann kaum wieder verschlossen werden und eine Hauttransplantation ist äußerst schwierig und oft nicht erfolgreich. Von all dem ahnte das liebe Katerchen nichts und war glücklich, in unserer warmen Quarantäne sein zu dürfen. Das Leben auf der Straße in diesem Zustand hatte ihm sehr zugesetzt. Nach fünf Tagen kamen endlich die Befunde und zu unserem großen Entsetzen wurde mitgeteilt, dass es sich um einen bösartigen Tumor handelt. Die einzige mögliche Behandlung wäre die Amputation des Beinchens. Nach so einer Nachricht muss man erst einmal schlucken und es fehlen einem die Worte. Es kommt die Frage auf, was man einem alten Tier zumuten darf oder was nicht. Eine andere Möglichkeit wäre, ihn erlösen zu lassen. Doch er ist so lieb und kämpft schon so lange… Wir haben uns dazu entschlossen ihm die Chance auf ein Leben mit drei Beinchen zu geben. Sein bisheriges Leid soll nicht umsonst gewesen sein. Morgen ist der Tag… Eine ganz armes Samtpfötchen!!!!! Da wird man wieder wütend auf die Menschen die nur zugesehen haben… Letschow, im November 2023
Listattu 4 kuukautta sitten
