Adoptoi Monchichi
Rasvahybridi · Nainen · Aikuinen · 7 vuotta
Kun vanhalle ihmiselle on valitettavasti surullista joutua erottamaan rakastamansa lemmikkinsä, kun siirtyminen sairaalatilaan tulee välttämättömäksi. Valitettavasti perhe ei usein ole halukas jatkanemaan huolenpitoa köyhälle pienelle eläimelle. Tällainen kohtalo on nyt myös koskettanut kahden vanhan koiran, Monchichin ja hänen "poikansa", Kreuzerlin, kanssa. Heidän oli pakko jättää kotinsa ja tulla eläintarhaan. Kun me kuulimme heistä, emme viivyttäneet kauan ja ottimme heidät vastaan, vaikka kaikki paikat olivat jo kaksinkertaisesti varattuja. Mutta jotenkin löysimme tapaa ottaa vastaan nämä epätoivoiset. Monchi on vanha, pieni naiskoira, jolla ei enää ole monia vaatimuksia. Hän on sokea ja näkee enää huonosti. Hän on tyytyväinen lyhyisiin kävelyihin tai vain pienten kierrosten tekemiseen suurassa puistossa. Ruokailu-aika toimii hyvin; hän muuttuu melko elävälle ja syö annoksensa hyvin nopeasti. Mutta usein päivästä vanha rouva nukahtaa ja ei kuule, kun muut koirat haluavat poistua. Joskus täytyy herättää häntä erittäin huolellisesti, koska muuten hän pelottuu hyvin. Kotioppimisessa se ei enää toimi niin hyvin, mutta se ei ole arvokas mainita ja ymmärrettävä. Toivottelemme vilpittömästi, että mauttava hiiri voi vielä kuluttaa muutaman kaunisen kuukauden kanssamme.
Lue alkuperäinen (de)
Für einen alten Menschen ist es so unsagbar traurig, das geliebte Tier zurück lassen zu müssen, wenn der Umzug in ein Pflegeheim nötig wird. Nur ganz selten erklärt sich die Familie bereit, das arme Tierchen weiter zu versorgen, leider. Dieses Schicksal traf nun auch die beiden alten Hündchen Monchichi und ihren „Sohn“ Kreuzerl. Sie mussten ihr Zuhause verlassen und kamen in ein Tierheim. Als wir von ihnen erfuhren zögerten wir nicht lange und holten sie zu uns, obwohl eigentlich alle Plätze schon doppelt belegt waren. Doch irgendwie fanden wir noch eine Möglichkeit, die beiden Pechvögel bei uns unterzubringen. Monchi ist eine betagte alte kleine Hündin, die keine großen Ansprüche mehr hat. Sie hört nicht mehr und kann auch nicht mehr viel sehen. Ihr genügen kleine Gassirunden bzw. das Tippeln im großen Garten. Was sehr gut funktioniert ist das Fressen. Da wird sie recht munter und verputzt ihre Ration ganz schnell. Doch die meiste Zeit des Tages schläft die alte Dame und hört auch nicht, wenn die anderen Hunde raus gehen wollen. Da muss man sie schon mal ganz vorsichtig wecken, denn sonst erschreckt sie sich sehr. Mit der Stubenreinheit klappt es auch nicht mehr so ganz, aber das ist nicht der Rede wert und verständlich. Wir hoffen sehr, dass die süße Maus noch ein paar schöne Monate bei uns verbringen kann. Letschow, im November 2019
Listattu 3 kuukautta sitten
