Adoptoi Charly
Maine Coon · Mies · Aikuinen · 9 vuotta
Hei, nimeni on Charly ja minulla on iso tarina: Kuten monet muut eläimet, olen tulvia koskettanut. Heti ennen tulvaa minua evakuoitiin omistajien kanssa ja onneksi päädyin hyvään tilapäiseen kotiin. En voi palata alkuperäisiin omistajiin, koska heidän oli otettava asunto, jossa eläinten pitäminen ei ole sallittua. Tilapäisen äitini sanoo minun olevan erittäin mauttava mieskissa, vaikka kestikin aika kauan ennen kuin löysin tunteellisen tasapainoni mitä kohtasin. Aluksi olin tyytyväinen asuntoon, mutta nyt keväällä minä puuttun juuri tottuneeseeni ulkoiluun. Suuri balkoni tilapäisen äitini asunnossa ei riitä minulle. Alun perin olin myös ulkokissa, ja en halua unohtaa sitä. Olen yleisesti hyvin ystävällinen ja tiedän säännöllisen viikonvietön kutistamisen. Erityisesti keväällä, kun rintamaali poistetaan, on todella tärkeää kuplat pois hiusteni. Minä itse jopa annan leikkauslaitten poistaa kuplat hiusteni. Sitten istun mielelläni tilapäisen äitini vierellä ja haukun hänen kasvojaan tyytyväisenä. Hän sanoo aina: "Hän hymyilee ja sulkee minut." Minä itse jopa antan täytyy leikata kynsiä. Tämä vaatii kuitenkin hieman ihmisen kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Lisäksi olen erittäin kuriova ja pidän siitä katsoa ihmisiä tekemään asioita, jotka kiinnostavat minua. Olen yleensä vain vähän kiinnostava leluja, mutta rakastan pieniä leluhiiriä, Baldrian-kukkaroani ja pelikaani, jonka tilapäinen äitini täytti Baldrian-puolella. Olen hyvin ihmisten suuntainen ja lämpimä. Muissa eläimissä asiat menevät hyvin niin kauan, kun en törmää johonkin, joka herättää minua. Silloin vaihdamme mielipiteitä. Siksi olisi ehkä parempi, että minua uudelleen kotiin yksinään. Tällöin minulla on oma alue. Olen enemmän elämäntyyliin ja kysyn: "Mikä maailma maksaa?" Tulvapaikkojen jälkeen toivon kotia, joka ei ole tulvalähellä ja jossa voin juosta vapaasti luonnossa, parhaiten mahdollisesti harvalla liikenteellä. Uskon, että olen ansainnut oikeuden saada lopulta pysyvän kotiin, jossa voin elää iloisesti ja ikääntyä. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä tähän rotuun alueen eläinkonttoriin ja sovita aika!
Lue alkuperäinen (de)
Hallo, mein Name ist Charly und ich habe eine große Geschichte: Wie so viele andere Tiere bin ich ein Flutopfer. Kurz bevor die Flut kam, wurde ich mit meinen Besitzern evakuiert und kam dann zum Glück auf eine tolle Pflegestelle. Zu meinen ehemaligen Besitzern kann ich leider nicht zurück, da sie eine Wohnung nehmen mussten, in der Tierhaltung nicht erlaubt ist. Meine Pflegemama sagt, ich wäre ein ganz lieber Kater, auch wenn ich lange brauchte, um nach dem Erlebten wieder in ein seelisches Gleichgewicht zu finden. Anfangs war ich ja ganz zufrieden mit der Wohnung, aber jetzt im Frühjahr merke ich, dass ich meinen gewohnten Gang an der frischen Luft vermisse. Der große Balkon meines Pflegefrauchens reicht mir nicht. Ursprünglich war ich ja auch ein Freigänger und das möchte ich nicht mehr missen. Ich bin insgesamt sehr umgänglich und kenne auch regelmäßiges wöchentliches Bürsten. Gerade im Fellwechsel im Frühjahr ist das bei meiner Mähne auch wirklich wichtig, um den Filz heraus zu bürsten. Sogar den Filz lasse ich mir gerne mit einer Schere aus dem Fell schneiden. Dazu sitze ich dann immer schön auf dem Schoß meines Pflegefrauchens und lecke ihr genüsslich das Gesicht ab. Sie sagt dann immer: „Er küsst und herzt mich.“ Sogar die Krallen lasse ich mir inzwischen kürzen. Dazu benötigt man von menschlicher Seite allerdings ein wenig Ruhe und Geduld. Außerdem bin ich sehr neugierig und schaue Menschen gerne zu, wenn diese etwas machen, was ich spannend finde. Spielsachen finde ich meistens nur kurz reizvoll, am liebsten mag ich kleine Spielmäuse, meinen Baldrianhasen und meinen Pelikan, den mein Pflegefrauchen auch mit einem Baldriankissen gefüllt hat. Ich bin sehr menschenbezogen und verschmust. Was Artgenossen betrifft, geht es so lange gut, bis ich auf jemanden treffe, der mich provoziert. Dann werden - nennen wir es so - die Meinungen ausgetauscht. Von daher ist es für mich wohl besser, wenn ich als Einzelprinz vermittelt werde. Dann habe ich mein Reich ganz für mich. Ich bin eher von der lebhafteren Sorte und frage: „Was kostet die Welt?“ Ich wünsche mir nach den Erlebnissen der Flut ein Zuhause, was nicht flutgefährdet ist und wo ich laufen kann in der freien Natur, am liebsten mit nur sehr wenig Verkehr. Ich denke, ich habe es nach all dem Stress verdient, endlich ein endgültiges Zuhaue bekommen, in dem ich bis an mein Lebensende glücklich leben und alt werden kann. Wenn ich Euer Interesse geweckt habe, meldet euch schnell im Tierheim und macht einen Termin aus! Bis dahin Euer Charly
Listattu 2 kuukautta sitten
