Adoptoi Gédéon, le pigeon rescapé du « Drive » de Blain
Rasvahybridi · Mies
Kahvikohtaan, kanakylpyyn: matka yllättävään seikkailuun Kaikki alkoi Hyper U -ajosäädinparkkipaikalla Blainissa. Kahden ostoskassinkannattimen ja liikennevalojan välistä pienen kyykylinnan poikas pudotti itsensä kotipuusta. Autojen pyöräilyä riskinottaminen ei ollut varmasti hyvä uravalinta, joten pelastettu lintu luovutettiin meidän yhdistykseemme. Se nimettiin Gédéoniksi ja aloitti uuden elämänsä meidän kattoamme. Yli kuukauden ajan ruokimme häntä suojakourulla erityisruoalla, joka oli arvoisa tähtiravintolaa (Michelin? Ei, mutta ehkä "pähkinä-in" 🐦). Gédéonin komentokurssi Kun hän oli hyvin ruokittu, Gédéon sai sopeutuskurssin. Asetettuna ulkoiseen siihen, hän oppi tunnistamaan päivittäisen elämän ääniä: Kanien kytkytys, villin kärsivällisen kanan huutaminen, ankaroiden ankkojen diplomaattinen kertomus, koiran haukkominen, useiden kissojen kyykkäys ja tietenkin... autot, jotka pysyivät aina paikallaan. Lyhyesti sanottuna, tosiasiallinen äänitaidokurssi. Jos kyykylinna haluaa lentää suureen maailmaan, on parempi olla valmis kaikkeen: alkaen hermostuneista huudosta ja loputtuna henkilön filosofisesta kytkyttyydestä. Ensimmäinen lentäminen: onnistunut lähtö, maahan tulo... tulee vielä parantaa Päivä tuli: päättelimme vapauttaa Gédéonin. Miltä ihmeessä iloiselta näytti, kun hän lento, avasi siivet ja kohosi orgoja ja taloa yli. No, olkoon rehellinen: maahan tulo näytti enemmän kuin komediatelivisa kuin olympialaisia... mutta jokainen mestari alkaa jossain, eikö niin? Kanakylpyyn valinta Ajattelimme, että hän lentää muiden samanlaisia kyykylinnoita. Mutta ei, herra Gédéon päätti, että kanakylpy elämä oli paljon mielenkiintoisempi. Siitä lähtien hän unee joka yö kanien kanssa, jakaa aamupitoa ja vaikenee ympäriinsä kuin olisi paikan isä. Lopulta hän on löytänyt täydellisen yhdessä tässä: Valkoinen (kiitos sateelle) ja erityisesti... turvassa metsästäjistä! Kuka voi tästä ylittää? Ehkä munimisajalla hänen hormonaalisen kunnianhimoonsa saa hänet lentämään pois. Mutta tällä hetkellä Gédéon on tehnyt valintansa: hänen laivansa elämässään on... kanakylpy. Uusi rekry: kallo Viime viikolla uusi matkustaja saapui: kallo löytyi teiden keskeltä. Hänellä on myös sama tie kuin Gédéonilla: mukautuvat ruokat, sopeutuskurssi ja ehkä jossain vaiheessa lentäminen uusiin horisontteihin... tai ei! Kaiken kaalus, kanakylpy alkaa muistuttaa linnut- hotellia, jossa jokainen linnun siirtolaisuus lopulta asettuu pysyvästi. Kyykylinna vs kallo: kiusaako vai huonekalu? Ornithologinen sivuhuomio (kyllä, meillä on myös opiskelua varten kahden viljan välissä): kyykylinna on kestävä, hieman epävarma mutta houkutteleva. Totta todella lentäjä, joka pitää lentää ryhmässä ja laskeutua mitä tahansa, mikä muistuttaa muistomerkit. Kallo on elegantti ja hieno, romanttinen sisarus kyykylinnalle. Kepeä ääni on ympäröinyt sukupolvet puutarhoissa. Mutta älkää harhailko: hänen erikoistehtävänsä alkaa antaa omat siementensä! Joten kasvoako Gédéon ja hänen uusi työkaverinsa ensimmäinen kyykylinna-kallo -pari kanakylpyyn? Kiinnostavaa... Kanakylpy, erikoishuone Kanien, kana-, ankkojen, koiran, kissojen, unhien ja nyt kyykylinnojen ja kallojen välillä kanakylpy alkaa muistuttaa todella espanjalaisen hotellin... mutta eläinversio. Jokainen löytää paikkaansa, ruokansa ja kulmaan unelmansa. Ja lopulta tämä on todennäköisesti mikä tekee magiaa meidän yhdistykseemme: vastaanottaa katoamisia, riippumatta heidän kokonsa, lajinsa tai laken sävyistään. Todellinen Arkki!!
Lue alkuperäinen (fr)
Du parking au poulailler : une drôle d’aventure Tout commence sur le parking du drive de l’ Hyper U de BLAIN . Entre deux caddies et un passage piéton, un petit pigeon est tombé du nid. Risquer sa vie sous les roues d’une voiture n’étant pas vraiment un bon plan de carrière, l’oiseau rescapé a été confié à notre association. Baptisé Gédéon , il a entamé une nouvelle vie sous notre toit. Pendant plus d’un mois, nous l’avons nourri à la seringue avec une alimentation spéciale digne d’un restaurant étoilé (Michelin ? Non, mais “millet-in” peut-être 🐦). L’entraînement commando de Gédéon Une fois bien repu, Gédéon a eu droit à un stage d’adaptation. Installé dans une cage en extérieur, il a appris à reconnaître les bruits du quotidien : Les gloussements des poules, Les cocoricos intempestifs du coq, Les cancans diplomatiques des oies, Les aboiements du chien, Les miaulements des nombreux chats, Et bien sûr… les voitures, toujours fidèles au poste. Bref, un véritable stage de survie sonore. Si un pigeon doit voler dans le grand monde, autant être préparé à tout : du klaxon nerveux au caquètement philosophique de la poule en pleine réflexion existentielle. Premier vol : décollage réussi, atterrissage… à revoir Le grand jour est arrivé : nous avons décidé de libérer Gédéon. Quel bonheur de le voir s’élancer, déployer ses ailes et survoler fièrement les arbres et la maison. Bon, soyons honnêtes : l’atterrissage ressemblait plus à une cascade de film comique qu’à une performance olympique… mais chaque champion a ses débuts, n’est-ce pas ? Le choix du poulailler Nous pensions qu’il prendrait son envol avec ses congénères pigeons. Mais non, Monsieur Gédéon a décidé que la vie de poulailler était bien plus intéressante . Depuis, il dort chaque nuit avec les poules, partage le maïs du matin et se pavane comme s’il était le maître des lieux. Après tout, il a trouvé ici le combo parfait : Blanchi (merci la pluie), Et surtout… à l’abri des chasseurs ! Qui dit mieux ? Peut-être qu’à la saison des amours, ses hormones lui feront prendre le large. Mais en attendant, Gédéon a choisi : son navire pour la vie, c’est… le poulailler. Une nouvelle recrue : la tourterelle La semaine dernière, une nouvelle passagère est arrivée à bord : une tourterelle retrouvée en plein milieu d’une route passante. Elle aura elle aussi droit au même parcours que Gédéon : repas sur mesure, stage d’adaptation et peut-être, un jour, un envol vers d’autres horizons… ou pas ! Après tout, le poulailler commence à ressembler à une auberge à plumes où chaque oiseau en escale finit par poser définitivement ses valises. Pigeon vs tourterelle : cousins ou colocataires ? Petit aparté ornithologique (oui, on se cultive aussi entre deux grains de maïs) : Le pigeon est robuste, un peu pataud mais attachant. Véritable routier des airs, il aime voler en groupe et se poser sur tout ce qui ressemble de près ou de loin à un monument. La tourterelle, plus fine et élégante, est la cousine romantique du pigeon. Son roucoulement doux a bercé des générations de jardins. Mais ne vous y trompez pas : sous ses airs distingués, elle sait très bien réclamer sa part de graines ! Alors, Gédéon et sa nouvelle copine formeront-ils le premier duo pigeon-tourterelle du poulailler ? Suspense… Le poulailler, nouveau refuge insolite Entre poules, coq, oies, chien, chats, lapin et désormais pigeons et tourterelles, le poulailler commence à ressembler à une véritable auberge espagnole… mais version animale. Chacun y trouve sa place, son repas et son coin pour dormir. Et finalement, c’est peut-être ça, la magie de notre association : accueillir les naufragés, peu importe leur taille, leur espèce ou leur plumage. Une véritable Arche !!
Listattu 2 kuukautta sitten
