Adoptoi Max
Rasvahybridi · Mies · Aikuinen · 5 vuotta
Adoptiovaatimukset adoptioprosessi Pyydä nyt tätä eläintä! Max on kotoisin kahden pennun pentueesta. Hän vietti ensimmäiset kolme kuukautta elämästään maatilalla, jossa toiminta oli pienennetty pienempään mittakaavaan. Max oli joko pihalla tai sisällä talossa. Tuttuutuminen meidän kanssamme sujui ongelmitta. Hänet opetettiin heti sisäsiistiksi. Kävimme pentukoulussa, mutta pandemian vuoksi lisäkursseja ei ollut mahdollista järjestää. Hän tietää, mitä ”mene pottaan” tarkoittaa. Nykyisin Max voi olla yksin yli kuusi tuntia ilman ongelmia. Max rakastaa paljon liikuntaa ja nauttii myös illanvietosta sylissä. Max ei pidä siitä, että häntä pidetään jaloista tai että jotain laitetaan hänen kaulalleen tai vedetään päältä. Hän saattaa purra tällaisissa yrityksissä. Kuitenkin hihnassa käveleminen olemassa olevan kaulapannan kanssa sujuu hyvin. Hänen ”sylivillakangas” on kulunut niin pahasti joka kuudes kuukausi, että uusi tarvitaan. Hän repii tavallisesti pehmustetut tyynyt vielä nopeammin. Leikkien täytyy olla erittäin puremankestäviä. Max osaa kävellä hihnassa, kun häntä ohjataan hyvin, ja jopa hölkkäsi mukana ohjaajamme kanssa. Takaisinpaluu (”tule tänne”) toimii silloin, kun hän ei ole ”saalistusmoodissa”. Siksi Max on aina ollut hihnassa. Hän osaa ”istu”, ”odota” tai ”maahan”. ”Odota”-komento voi olla hänelle haasteellinen, ja hän menettää usein kärsivällisyytensä. Normaalisti ”odota” pitäisi ratkaista ”tule”-komennolla, mutta se ei aina toimi. Hän ymmärtää, mitä ”etsi” tarkoittaa. Hän ottaa mielellään ”tuoda” ”hae”, mutta ”luovuta”-komento ei aina toimi. Hän rakastaa ”vedonlyönti”-pelejä. Nämä voidaan yleensä lopettaa ”luovuta”-komennolla. ”Ylös”-komennolla hän seisoo kahdella jalalla. Hän menee kuljetuskoppaan yksin, kun se on jo autossa – kutsumme tätä ”hyppää”. Hän matkustaa pitkiäkin matkoja autossa ilman ongelmia. Hän ei pidä istumisesta auton etupenkissä, kun hän näkee ohikulkijoiden liikennettä ikkunan läpi. ”Hyppää”-komennolla Max myös hyppää tuoleille tai penkeille. Max antaa tassua ja oppii muitakin temppuja. Hän menee häkkinsä ylimpään kerrokseen ensimmäiseen huoneeseen, kun pyydämme sitä, ja rauhoittuu sinne. Maxin koulutus toimii parhaiten herkuilla. Hän on erittäin innokas oppimaan. Ajoittain hän haukkuu puutarhamme lintuja, mutta lopettaa, kun lähetämme hänet villakangasensa kanssa herkulla. Jos Max pelkää (esimerkiksi ruohonleikkureita, pieniä lapsia rullaluistelijoilla, postimiestä puolivalossa jne.), hän haukkuu ja haluaa juosta – kuten monet terrierit, hän ei osoita pelkoaan. Pimeässä hän on epävarma. Kovien äänien (erityisesti ilotulitteiden vuodenvaihteen vastaanoton aikaan) takia hän haukkuu tauotta ja on erittäin innoissaan. Koska Maxin häntä on purettu saksanpaimenkoiralla (mikä parani hyvin), hän reagoi epävarmasti koirakontakteissa ja haukkuu, jos ei tunne itsensä täysin turvalliseksi. Kun Max on tiukassa hihnassa ja vastaan tuleva koira lähestyy, toimii hyvin, että jätämme toisen koiran huomiotta. Hän haluaisi metsästää kissoja, jos ei olisi hihnassa. Häntä eivät kiinnosta kanit, mutta hän haluaisi ”kaivaa” ne esiin. Maxia häiritsevät pienet lapset, epävarmat ihmiset sekä lasten polkupyörät ja rullaluistimet. Hän suhtautuu skeptisesti urheiluautoihin ja lastenrattaisiin. Kävelyavuutteja tai pyörätuoleja hän ei kuitenkaan häiritse. Max – terrieristä huolimatta – menee veteen rintakehän korkeudelle asti jaloillaan. Heti kun hän joutuu uimaan, hän nousee pois vedestä. Suihkussa käyminen onnistuu parhaiten, jos hän ei liukastu matolla. Hän ei edelleenkään pidä siitä. Max tykkää lumesta mutta ei sadosta. Hän ei saa tarpeeksi aurinkoa. Talossa hän vetää villakangastaan paikkaan, jonne ensimmäiset auringonsäteet osuvat, ja nauttii auringonpaisteessa. Max rakastaa rinnejuoksua, ja rannalla hän on enemmän kiinnostunut dyyneistä kuin vedestä. Max yrittää ajoittain ”suojella” omaisuuttaan tai ”ruokalähdettään” nappaamalla ja purra. Mielestäni Max sopisi parhaiten kokeneelle koiranomistajaparille ilman lapsia ja muita lemmikkejä, joka voi viettää riittävästi aikaa hänen kanssaan ja virittää hänen nokkelaa mieltään, mutta myös tarjota hänelle ”oikeaa ohjausta ja turvallisuutta”. Eläinlääkärikäynnit ovat mahdollisia vain, jos annan ensin koiralle rauhoittavan lääkkeen, jotta voin laittaa sille kuonokopan. Hän on rokotettu, sterilisoitu ja eläinlääkärin mukaan hyvässä kunnossa. Max on kävellyt koiranohjaajan kanssa sekä yksin että ollut koirapäiväkodissa useita kertoja.
Lue alkuperäinen (de)
Vermittlungsvoraussetzungen Vermittlungsablauf Jetzt dieses Tier anfragen! Max stammt aus einem Wurf mit 2 Welpen. Er wuchs die ersten 3 Monate auf einem Bauernhof auf, wobei dieser nur noch in „kleinem Stil“ betrieben wurde. Max war da im Zwinger oder im Haus unterwegs. Die Eingewöhnung bei uns war problemlos. Er war sofort stubenrein. Wir haben die Welpenschule besucht, weiter Kurse waren dann durch Corona nicht möglich. Er weiß, was man mit „mach pipi“ meint. Max kann aktuell problemlos über 6 Stunden alleine bleiben Max liebt viel Bewegung und abends auch Kuscheleinheiten. Max mag es nicht, wenn er an den Füßen festgehalten wird und wenn man ihm etwas am Hals befestigt oder über den Kopf zieht. Da schnappt er schon mal zu. Das Anleinen bei einem schon vorhandenen Halsband klappt aber gut. Seine „Kuscheldecke“ hat er alle 6 Monate so zerpflückt, dass es eine neue gab. Kuschelkissen hat er meist noch schneller zerrissen. Spielzeug muss schon sehr beissfest sein. Max kann bei guter Führung „bei Fuss“ gehen, mit unserer Gassigeherin ist er sogar gejoggt. Der Rückruf („hier“) klappt, wenn er nicht im Jagdmodus ist. Deshalb ist Max bisher immer mit Leine unterwegs. Er beherrscht „sitz“ und „Platz“ oder „down“. Bei „bleib“ reißt ihm schnell der Geduldsfaden. Normalerweise sollte das „bleib“ durch ein „komm“ aufgelöst werden. Das klappt nicht immer. Er weiß, was mit „such“ gemeint ist. Er apportiert gern mit „bring“, das Abgeben mit „aus“ klappt nicht immer. Er liebt „Zerrspiele“. Die kann man mit „aus“ aber meist auch gut abbrechen. Bei „hoch“ stellt er sich auf 2 Beine. In seine Transportbox geht er am liebsten alleine, wenn die schon im Auto steht – das nennt sich bei uns „hopp“. Er fährt problemlos auch längere Strecken mit dem Auto im Kofferraum mit. Nicht gerne sitzt er vorne in der Box, wenn er durch die Scheibe den vorbeirauschenden Verkehr sieht. Mit „hopp“ springt Max auch auf Stühle oder Bänke. Max „gibt Pfote“ und lernt sonst auch gerne weitere Kunststücke. Er geht bei uns für ein Leckerlie ins erste Obergeschoss in seinen Käfig, wenn wir ihn dazu auffordern und kommt dort auch zur Ruhe. Trainieren kann man Max am besten mit Leckerlies. Er ist sehr lernwillig. Gelegentlich bellt er Vögel in unserem Garten an, stellt das aber auch ein, wenn man ihn für ein Leckerlie „auf seine Decke schickt“. Wenn Max etwas Angst macht (Taktoren, die kleinen Kinderroller, der Postbote im Halbdunkeln, …) bellt er und will dahin rennen – wie viele Terrier zeigt er seine Angst halt nicht. Im Dunkeln ist er unsicher. Bei lauten Geräuschen (insbesondere Raketen zu Silvester) bellt er am laufenden Band und ist total aufgeregt. Seitdem Max von einem Schäferhund in den Schwanz gebissen worden ist (ist alles gut verheilt), reagiert er bei Hundebegegnungen unsicher und bellt, wenn man ihm nicht die volle Sicherheit vermittelt. An der Leine eng genommen und angesprochen, klappt es gut, den anderen Hund „zu ignorieren“. Katzen würde er gerne jagen, wenn er nicht an der Leine wäre. Kaninchen interessieren ihn dagegen überhaupt nicht. Wühlmäuse würde er gerne „ausgraben“. Max ist bei kleinen Kindern und unsicher gehenden Leuten sowie Kinderfahrrädern und Rollern verunsichert und bellt oder geht drauf. Sportwagen und Kinderwagen gegenüber ist er skeptisch. Dagegen stören ihn weder Gehhilfen noch Gehwagen. Max geht – obwohl er ein Terrier ist – mit den Füßen bis zur Brust ins Wasser. Sobald er schwimmen müßte, kommt er aber aus dem Wasser zurück. Duschen geht am besten, wenn er durch eine Fussmatte „nicht wegrutscht“. Gerne hat er es trotzdem nicht. Max mag Schnee aber keinen Regen. Sonne kann er nicht genug haben. Im Haus zieht er bei den ersten Sonnenstrahlen seine Decke dorthin und genießt sein Sonnenbad. Max liebt es Berge und Hügel hinauf und herunter zu rennen, so interessiert ihn am Strand die Düne mehr als das Wasser Max versucht gelegentlich „seinen Besitz“ oder „seine Futterquelle“ mit schnappen und beißen zu verteidigen. Max würde meiner Meinung nach am besten zu einem Hundeerfahrenen Ehepaar ohne Kinder und andere Tiere passen, welches ihm genug Zeit widmen kann und seinen klugen Kopf auslastet, ihn aber von Anfang an auch „richtig führt und Sicherheit gibt“ Tierarztbesuche gehen aktuell nur, wenn ich dem Hund vorher ein Sedativum verabreiche, damit ich ihm den Maulkorb umbinden kann. Er ist geimpft, kastriert und laut Tierärztin gesund. Max ist sowohl als „Einzelgassi“ mit einer Hundegeherin unterwegs gewesen, als auch schon mehrfach in einer Tierpension (einzeln) untergebracht gewesen. Bei Interesse wenden Sie sich bitte an folgende E-Mail Adresse:
Listattu 2 kuukautta sitten
