Adoptoi Mila
Rasvahybridi · Tuntematon
Kotikylässämme Mostarissa. Mila voi matkustaa Saksaan 26. kesäkuuta 2026 ja hakee edelleen sopivaa sijais- tai vakituista kotia. Erikoispiirteet: Mila on sisäkissa. Mila on yksi kymmenestä selviytyjästä. Hän on herkkä tyttö, jolla on vaalea kasvot, pehmeä katse ja sielu, joka ei avaudu heti. Hän ensin tarkkailee maailmaa turvallisesta etäisyydestä, ikään kuin tarvitsisi varmistaa, voiko hän taas luottaa siihen. Hän kuului kymmeneen kissaan, joiden tuttu maailma Banja Lukassa murtui äkkiä, kun heidän päähoitajansa vietiin heiltä traagisessa onnettomuudessa kotimatkan aikana. Milalle hän oli arkea, suojaa, ruokaa, ääntä ja kotia. Tutun ihmisen läsnäolo, turvallinen rytmi, palanen turvallisuutta. Ja sitten yhtäkkiä oli vain hiljaisuus. Kun kollegamme sai kuulla tragediasta, hän tarjosi apuaan. Niinpä Mila pääsi muuttamaan muiden joukkoon. Edelleen epävarma, edelleen varovainen, mutta vihdoin paikassa, jossa tulevaisuuden mahdollisuus on olemassa. Mila on ujo ja herkkä. Uudet ihmiset eivät ole hänelle heti lähellä, vaan jotain, minkä hän joutuu oppimaan ymmärtämään. Hän tarvitsee aikaa, rauhallisia ääniä ja ihmisiä, jotka eivät petty, jos hän ei heti osaa olla rohkea. Mila ei tule suurin askelin. Hän tulee hiljaa. Katseella, joka jää kiinni. Pienellä palasella luottamusta, joka voi kasvaa. Tämä kissa tulee pitää sisätiloissa vain.
Lue alkuperäinen (de)
Die goldige Mila hat ein zauberhaftes Zuhause in 22415 Hamburg gefunden. Sie hat ihre Menschen augenblicklich um die Pfote gewickelt! Besonderheiten: Mila ist eine Wohnungskatze. Sie wohnt zusammen mit Boba in der Pflegestelle. Mila ist eine der zehn Hinterbliebenen. Ein zartes Mädchen mit hellem Gesicht, weichem Blick und einer Seele, die sich nicht sofort öffnet. Sie schaut die Welt erst einmal aus sicherer Entfernung an, als müsste sie prüfen, ob sie ihr wirklich wieder vertrauen darf. Sie gehörte zu den zehn Katzen, deren vertraute Welt in Banja Luka plötzlich zerbrach, als ihre Bezugsperson auf dem Heimweg durch einen Unfall aus dem Leben gerissen wurde. Für Mila war sie Alltag, Schutz, Futter, Stimme und Zuhause. Ein vertrauter Mensch, ein sicherer Rhythmus, ein Stück Geborgenheit. Und dann war da plötzlich nur noch Stille. Als unsere Kollegin von der Tragödie erfuhr, bot sie ihre Hilfe an. So konnte Mila mit den anderen einziehen. Noch unsicher, noch vorsichtig, aber endlich wieder an einem Ort, an dem Zukunft möglich ist. Mila ist schüchtern und feinfühlig. Neue Menschen sind für sie nicht sofort Nähe, sondern erst einmal etwas, das sie verstehen lernen muss. Sie braucht Zeit, ruhige Stimmen und Menschen, die nicht enttäuscht sind, wenn sie nicht gleich mutig sein kann. Mila kommt nicht mit großen Schritten. Sie kommt leise. Mit einem Blick, der bleibt. Mit einem kleinen Stück Vertrauen, das wachsen darf.
Listattu 3 kuukautta sitten
