Adoptoi Molly
Rasvahybridi · Nainen · Aikuinen · 4 vuotta
Nyt minulla on ollut pieni ryhmä koiria luonani lähes kolme kuukautta, ja viivyttelin todella pitkään niiden esittelemistä. Syy oli olemassa. Joulukuussa yllättäen kuoli mies, jolla oli selvästi Messie-oireyhtymä ja eläinten keräilyhäiriö. Lokakuussa minulta oli kysytty, voisinko auttaa hänen tilanteessaan. Kuten myöhemmin sain tietää, hän todennäköisesti ei olisi suostunut luovuttamaan eläimiään tai teettämään niille kastrointia. Tilanne oli yhtä surullinen sekä ihmisille että eläimille, enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Mies asui 28 koiran kanssa hyvin ahtaissa tiloissa, ympäröivänä uskomaton roskien ja lian kasa. Etupiha oli niin täynnä jätettä, että siellä oli vain pieni käytävä, jota pitkin pystyi kulkemaan. Pienen talon sisällä oli ehkä 4 neliömetriä tilaa. Tässä hän otti luokseen pienen Mollyn ja samankokoisen pienen mustan koiran, jonka kanssa en koskaan päässyt tutustumaan. Tämä oli jäänyt tilalla oleskelevien isojen koirien puremana kuolemaan, samoin kuin useat pennut, joita hallitsemattomassa pentutuotannossa syntyi toistuvasti. Tästä kaaoksesta on peräisin myös adoptoitavissa oleva koira Sifi, jonka auttajat nimesivät edesmenneen omistajansa mukaan. Sifi oli pentueensa ainoa eloonjäänyt. Tietojeni mukaan menehtyi joskus jopa neljä pentua päivässä. Kun minut vietiin kiinteistölle, siellä oli yhteensä seitsemän nuorta koiraa ja vielä Molly. Molly oli luonnollisesti paikalla, kun hänen omistajansa kuoli, ja hän seurasi myös, kun tämä vietiin pois. Pahentaakseen asiaa hänet oli unohdettu ja vahingossa lukittu likaiseen taloon viideksi päiväksi. Kuolleen miehen sisar hälytti apua, mutta ei uskaltanut mennä itse täysin villiintyneen koiralauman luo. Aggressio kuitenkin loppui aidalle. Heti kun kaksi eläinsuojeluystävääni ja minä astuimme kiinteistölle, kaikki hajaantuivat ja yrittivät paeta. Se oli todella kauheaa; jäin hengästyneenä. Sen jälkeen olen työntänyt osan yksityiskohdista mielestäni. Onnistuimme pyydystämään viisi nuorta koiraa ja Mollyn kiinniottoverkolla ja lastaamaan ne autooni kuljetushäkkeihin. Loput 11 koiraa olivat tavoittamattomissa. Vähitellen kunnan eläinsuoja sai ne kiinni, teetti niille kastraation ja päästi ne paikkaan, jossa niitä voidaan nyt ruokkia. Jotta
Lue alkuperäinen (de)
Jetzt habe ich ein Grüppchen Hunde schon fast drei Monate bei mir und so lange gezögert sie vorzustellen. Das hatte seinen Grund. Unverhofft verstarb im Dezember ein Mann, der unverkennbar am Messie Syndrom und animal hoarding litt. Im Oktober hatte man mich gebeten, ob ich bei seiner Situation helfen könne. Wie ich später erfuhr, wäre er wahrscheinlich gar nicht bereit gewesen, seine Tiere abzugeben oder kastrieren zu lassen. Die Situation war für Mensch und Tiere gleich traurig – ich habe so etwas noch nie gesehen. In unglaublichem Müll und Dreck lebte der Mann mit 28 Hunden auf kleinstem Raum. Der Vorhof war so vermüllt, dass es nur einen kleinen Pfad zum Laufen gab. Im Häuslein waren vielleicht noch 4qm Platz. Hier nahm er die kleine Molly mit rein und einen kleinen schwarzen Hund in gleicher Größe, den ich nicht mehr kennenlernen durfte. Dieser war von den großen Hunden auf dem Grundstück totgebissen worden, wie diverse Welpen, die bei dem unkontrollierten Vermehren immer wieder zur Welt kamen. Aus diesem Chaos stammt auch der Vermittlungshund Sifi, den Helfer nach dem verstorbenen Herrchen benannten. Sifi war aus seinem Wurf der einzige Überlebende. Teilweise gab es laut meiner Information bis zu vier Opfer pro Tag. Als man mich zum Grundstück brachte, gab es insgesamt noch sieben Junghunde und Molly. Diese war natürlich dabei, als ihr Herrchen starb und sah auch zu, wie er abtransportiert wurde. Zu allem Überfluss hatte man sie auch noch übersehen und sperrte sie aus Versehen fünf Tage in dem verschmutzen Haus ein. Die Schwester des Verstorbenen machte darauf aufmerksam, traute sich aber selbst nicht in die komplett verwilderte Hundemeute. Die Angriffslust allerdings endete am Zaun. Sobald zwei Tierschutzfreunde und ich das Grundstück betraten, stoben alle auseinander und versuchten zu flüchten. Es war wirklich schlimm, mir blieb der Atem stocken. Ich habe mittlerweile Details verdrängt. Fünf der Junghunde und Molly konnten wir mit einem Fangnetz einfangen und in Transportboxen in mein Auto verfrachten. An die mittlerweile übrig gebliebenen 11 Hunde war kein Rankommen. Nach und nach wurden sie vom städtischen Tierheim gefangen, kastriert und an einer Stelle ausgesetzt, wo sie fortan gefüttert werden können. An eine
Listattu viime kuussa
