Adoptoi Veitli
Rasvahybridi · Mies · Aikuinen · 5 vuotta
Veitli Diemelstadtissa, 34474 Pieni Veitli tulee Bucovista. Kennelissään hän oli pienin ja kärsi melko paljon erään varsin ison uroksen dominanssista. Tänne saapuessaan hänen huulensa olivat pahoin hampaiden jäljiltä purtuja sekä ylä- että alapuolelta kuonon toisella puolella. Hyvän antibioottikuurin jälkeen tämä on parantunut erittäin hyvin eikä enää näy. Ensimmäisinä päivinä hän osoitti selvää kipua kuonossaan sekä selässään. Epäilen, että suuri uros hyökkäsi hänen kimppuunsa kerran tai useammin, ja hän kärsi useista mustelmista ja pienistä purema-haavoista. Muutamia pieniä karvatupsuja irtosi rupien mukana. Silitettäessä hän oli arka ja osoitti stressiä kääntymällä pois, kiertämällä ympyrää ja ilmoittamalla läsnäolostaan äänekkäästi. Hän ei kuitenkaan osoittanut aggressiota minua eikä muita ihmisiä kohtaan. Tilanne paranee tasaisesti. Täällä laumassani hän tulee varsin helposti toimeen urosteni kanssa sekä hieman isomman kasvattikoiran kanssa. Hän leikkii usein hänen kanssaan, joskus melko villisti, mutta myös hyvin lempeästi. Aidan takana olevat kanat eivät toistaiseksi kiinnosta häntä paljoa; luulen, että hän pelkää niitä melko paljon. Kaiken kaikkiaan Veitli on hyvin hellyyttävä, rakastaa kainaloissa köllöttelyä, makaa sohvalla suurella innostuksella ja on melko rauhallinen kaveri. Puutarhassa hän on valppaana mutta ei jatkuvasti haukkuva. Sisällä hän seuraa minua kaikkialle, kun taas ulkona hän kulkee myös omia teitään. Hihnassa hän kävelee melko hyvin ja nauttii uudesta elämästään. Hän on jo tutustunut hevostalliin. Aamuisin hän jää yksin 2–3 tunniksi ja hyväksyy tämän sisustamatta asuntoani uudelleen. Alkuperäinen merkitseminen on käytännössä loppunut. Lisää lenkkeilyllä ja fyysisellä aktiivisuudella tämä varmasti ratkeaa pian täysin 100-prosenttisesti. Pienelle kaverille, jota kutsun täällä Möppiksi, toivon rauhallista kotia ilman alle 14-vuotiaita lapsia, kokeneiden koiraihmisten kanssa. Tietyissä tilanteissa hän osoittaa stressiä jostain syystä ja reagoi kuten alussa käsiteltäessä: kiertämällä ympyrää ja äänekkäästi takaa-ajamalla häntäänsä. Toivon, että hän pystyy täysin luopumaan tästä käytöksestä, kun on todella asettunut kotiinsa ja huomaa, ettei mikään uhka häntä enää uhkaa. Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut, kiinnostuslomakkeen kautta tai suoraan numeroon 0157 – 740 31870.
Lue alkuperäinen (de)
Veitli in 34474 Diemelstadt Der kleine Veitli stammt aus Bucov. In seinem Kennel war er der Kleinste und hat dort ziemlich unter der Dominanz eines recht großen Rüden gelitten. Als er hier ankam hatte er auf einer Schnauzenseite oben und unten ziemlich zerbissene Lefzen. Das ist jetzt nach einer guten Antibiotikabehandlung sehr gut abgeheilt und nicht mehr sichtbar. Er hat die ersten Tage sichtlich Schmerzen an der Schnauze und auch am Rücken gezeigt. Ich vermute das er von dem großen Rüden ein oder mehrfach atackiert wurde und einiges an Hämatomen und kleineren Bissstellen erlitten hat. Teilweise lösten sich kleinere Haarbüschel mit Schorfkruste. Beim streicheln war er empfindlich und zeigte Stress indem er sich wegdrehte, kreiselte und sich lautstark bemerkbar machte. Allerdings ohne Aggression gegen mich oder andere Personen. Das wird zunehmend besser. Hier in meinem Rudel zeigt er sich recht problemlos mit meinen Rüden, mit der etwas größeren Pflegehündin ebenso. Mit ihr spielt er oft, mal etwas temperamentvoller, aber auch sehr zärtlich. Die Hühner hinter dem Zaun interessieren ihn bisher nicht wirklich. Vor ihnen hat er glaube ich eher Angst. Im ganzen ist Veitli sehr verschmust, verkuschelt, liegt super gerne auf dem Sofa und ist ein recht ruhiger Vertreter. Im Garten ist er wachsam aber kein Dauerbeller. Im Haus folgt er mir auf Schritt und Tritt, im Garten geht er auch eigene Wege. An der Leine läuft er ziemlich einwandfrei und freut sich an seinem neuen Leben. Auch den Pferdestall hat er schon kennen gelernt. Vormittags bleibt er 2 bis 3 Stunden alleine und akzeptiert das auch, ohne meine Wohnung umzudekorieren. Das anfängliche markieren ist eigentlich weg. Bei mehr Spaziergängen und mehr körperlicher Auslastung klappt das bestimmt schnell zu 100 %. Ich wünsche mir für den kleinen Mann, den ich hier Möppi rufe ein ruhiges Zuhause ohne Kinder unter 14 Jahren bei etwas erfahrenen Hundemenschen. In bestimmten Situationen zeigt er Stress, warum auch immer, und reagiert wie anfangs beim anfassen mit kreiseln und lautstarkem Schwanzjagen. Ich hoffe das er dieses Verhalten ganz ablegen kann wenn er erst mal richtig in seinem Zuhause angekommen ist und merkt das ihm keinerlei Gefahr droht. Kontakt bei Interesse über das Interessentenformular oder direkt unter 0157 – 740 31870.
Listattu viime kuussa
