Adoptoi Wally
Mies
Wally on urospuolinen kissa, joka tuli turvakotiin kodittomana. Hän on joutunut eläinlääkärintarkastusten ja -hoitojen kohteeksi, joista hän ei erityisemmin pidä. Koska hän on hyvin itsenäinen kissa, hän ei ole tottunut ihmisten kanssa oleiluun ja kokee vaikeaksi hyväksyä sitä, että häntä kosketetaan, pidetään sylissä tai tutkitaan. Hän kuitenkin tietää, että hän kaipaa vapautta. Hän kaipaa sitä, että hän voi itse päättää, missä hän makaa, mihin hän menee ja milloin hän haluaa olla yksin. Hän toivoo pääsevänsä ulkoilemaan, tarkkailemaan ympäristöään ja elämään omaa pientä kissanelämäänsä. Hän ei etsi perinteistä kotia, jossa on mukava paikka sohvalla. Sen sijaan hän haaveilee kauniista maatilaympäristöstä, jossa hän voi nauttia vapaudestaan jonkin ajan kuluttua sopeutumisesta. Hän toivoo, että hänestä huolehdittaisiin hyvin, hänellä olisi turvallinen ja kuiva paikka, ja että hänellä olisi ihmisiä, jotka huolehtivat hänestä ilman, että häneltä odotettaisiin tulevan sylikkääksi. Ehkä ajan myötä hän oppii, että ihmiset eivät ole niin huonoja. Ehkä hän pysyy Wallyna – itsenäisenä kissana, joka rakastaa vapauttaan, haluaa kulkea omaa tietään ja kontrolloi vuorovaikutustaan ihmisten kanssa. Ehkä jossakin on maatila, jossa kissa, kuten hän, voi löytää paikan?
Lue alkuperäinen (de)
Hallo, ich bin Wally. Viel kann ich euch über mein bisheriges Leben leider nicht erzählen. Ich kam als Fundkater ins Tierheim und hatte zunächst einmal einen ganz anderen Punkt auf meiner Tagesordnung: Ich musste ordentlich tierärztlich untersucht und behandelt werden. Nun ja … sagen wir es mal so: Begeistert war ich davon nicht unbedingt. Denn ich bin ein ziemlich eigenständiger Kater. Menschen scheinen in meinem bisherigen Leben keine besonders große Rolle gespielt zu haben und entsprechend fremd ist mir die Nähe zu ihnen. Anfassen, festhalten, untersuchen – all das sind Dinge, die sind mir komplett fremd. Was ich dagegen ziemlich genau weiß: Ich möchte wieder raus. Ich vermisse meine Freiheit. Selbst entscheiden zu können, wo ich mich hinlege, wohin ich gehe und wann ich meine Ruhe haben möchte. Draußen unterwegs zu sein, meine Umgebung zu beobachten und einfach mein eigenes kleines Katerleben zu führen – genau danach sehne ich mich. Deshalb suche ich auch gar nicht das klassische Zuhause mit einem gemütlichen Plätzchen auf dem Sofa. Mein Glück könnte ganz anders aussehen: ein schöner Hofplatz, an dem ich nach entsprechender Eingewöhnung wieder meine Freiheit genießen darf. Ein Ort, an dem ich gut versorgt werde, einen geschützten und trockenen Rückzugsort habe und Menschen da sind, die sich um mich kümmern – ohne von mir zu erwarten, dass aus mir unbedingt ein Schmusekater werden muss. Vielleicht lerne ich mit der Zeit, dass Menschen gar nicht so übel sind. Vielleicht bleibe ich aber auch einfach Wally – ein eigenständiger Kater, der seine Freiheit liebt, gerne seine eigenen Wege geht und die Nähe zum Menschen lieber selbst bestimmt. Vielleicht gibt es irgendwo diesen einen Hof, auf dem genau so ein Kater wie ich noch ein Plätzchen finden darf?
Listattu 2 viikkoa sitten
