Adoptoi Astrid
Rasvahybridi · Tuntematon · Nuori · 2 vuotta
Astrid löydettiin koirapenkistä suurta parkkia Bukarestissa. Hän oli siellä täysin yksinään, ja vaikka hän odotti pitkään, kukaan ei tullut häntä hakemaan. Tuntui siltä, että Astrid oli jätetty sinne. Poliisi ilmoitettiin, ja elokuussa 2024 Astrid siirtyi eläintarpeen Odaiin. Kukaan ei myöskään vaatimalla tarpeessa häntä, ja odotetusti hän ei ollut rekisteröitynyt eikä hänellä ollut mikrokiippua. On valitettavaa, että Astrid ei saanut rakkautta ja hoitoa nuorena, koska hän on rakas ja hiljainen naiskoira, jolla on hyvin tasapainoinen luonne ja hän on erittäin ystävällinen. Astrid sai nimensä vasta tarpeessa; emme tiedä, jos hänellä oli ennen nimeä tai miten hänen elämänsä oli ennen kuin hänet löydettiin parkista. Elää tarpeessa on vaikea Astridille. Monet koira, kovat huudot ja jatkuva suljetuksessa olo eivät sovi hänelle hyvin. Vaikka hän käyttäytyy rauhallisesti, on selvää, että hän on surullinen ja toivoaa toista elämää. Tarpeen vapaaehtoiset tekevät paljon työtä ja vievät Astridin koirapelausalueelle joka sunnuntaikuuluvassa. Aluksi hän oli vielä hieman varautunut ja epäilevä, erityisesti koska hän ei tiennyt mitä odottaa. Mutta nyt hän nauttii siitä, kun joku kiinnittää häntä huomiota ja hän voi jo rentoutua hieman. Mitä enemmän hänelle kiinnitetään huomiota ja mitä enemmän häntä rasketaan ja puhdistetaan, sitä paremmin hän tuntee itsensä. Uskomme, että Astrid tarvitsee omat aikansa ja tahdon tottua ihmisille ja asettautua uudelle kotiin. Annamme hänelle tämän ajan, ja se varmasti johtaa uskolliseen ja rakastavaan liittolaiseen. Astrid osaa jo hyvin kävellä kourun kanssa, ja hän on myös hyvin huomioonottava henkilö kourun päässä. Vapaaehtoiset tarpeessa pitävät Astridia erittäin herkkenä naiskoirana, jolla on hieno tajunnus ihmisten suhteen. He tuntevat, että Astrid havaitsee, kun häntä rakastetaan. Nämä ihmiset ovat hyvin suosituksessa Astridin äärellä, ja yleisesti ottaen hänellä ei ole ongelmia ihmisten kanssa, vaikka hän on selvästi petetty niillä aikaisemmin.
Lue alkuperäinen (de)
Astrid wurde in einem Hundezwinger in einem großen Park in Bukarest gefunden. Dort war sie ganz alleine und auch nach einer langen Wartezeit erschien niemand, um die freundliche Hündin dort rauszuholen. Es schien, als wurde Astrid dort ausgesetzt. Darüber wurde die Polizei informiert und Astrid kam dann im August 2024 ins Tierheim Odai. Auch im Tierheim meldete sich niemand für sie und wie vermutet, war Astrid auch nicht registriert und hatte auch keinen Chip. Sehr schade, dass sie in ihren ersten Jahren nicht geliebt und geschätzt wurde, denn Astrid ist eine liebe und ruhige Hündin, die ein sehr ausgeglichenes Wesen hat und sehr freundlich ist. Astrid hat ihren Namen erst im Tierheim bekommen, wir wissen leider nicht, ob sie schon mal einen Namen hatte und wie ihr Leben vor dem Auffinden im Park aussah. Im Tierheim einzuleben fällt Astrid sehr schwer. Die vielen Hunde, das laute Gebell und das ständige Eingesperrt sein im Zwinger tut Astrid nicht gut. Sie verhält sich zwar ruhig, aber man merkt ihr deutlich an, dass sie traurig ist und sich eigentlich ein ganz anderes Leben wünscht. Die Freiwilligen im Tierheim geben sich viel Mühe und nehmen Astrid immer sonntags mit auf den Hundespielplatz. Anfangs war sie noch etwas zurückhaltend und skeptisch, auch weil sie ja nicht wusste was auf sie zu kommt. Aber inzwischen freut sie sich, wenn ihr jemand Aufmerksamkeit schenkt und kann sich schon etwas entspannen. Je mehr man sich mit ihr beschäftigt und je mehr man sie auch kuschelt und streichelt, desto wohler fühlt sich Astrid. Wir denken, dass Astrid schon ihre Zeit braucht und ihr eigenes Tempo hat, um sich auf ihre Menschen einzulassen und in einem neuen Zuhause anzukommen. Diese Zeit sollte man ihr auf jeden Fall geben, damit man schon bald eine treue und liebevolle Begleiterin an seiner Seite hat. Astrid blüht bestimmt bald auf und merkt, dass sie nun in Sicherheit ist und niemand ihr etwas Böses will. An der Leine läuft Astrid schon gut, auch ist sie sehr aufmerksam gegenüber ihrer Person am Ende der Leine. Die Freiwilligen im Tierheim schätzen Astrid als sehr sensible Hündin ein, die ein feines Gespür für Menschen hat. So haben sie das Gefühl, dass Astrid merkt, wenn man sie lieb hat. Diese Menschen mag Astrid auch sehr gerne und überhaupt hat sie mit Menschen keine Probleme, obwohl sie offensichtlich bislang von diesen enttäuscht wurde.
Listattu 4 kuukautta sitten
