Adoptoi Gristo
Rasvahybridi · Tuntematon · Koirapupsi · 4 kuukautta
Gristos kasvot kertovat surullisesta ja vaikeasta elämästä. Pennuna hänet hylättiin ja jätettiin veljensä kanssa. Veljensä kanssa heitä pidettiin Saragossan maakunnan eläinsuojassa, jossa heitä hoidettiin ja ruokittiin useita kuukausia. Eräänä päivänä perhe adoptoi Gristoksen veljen, ja sen jälkeen Gristo jäi yksin, joutuen pärjäämään omin voimin. Hän masentui. Saragossan eläinsuojan henkilökunta otti yhteyttä ADPCA-eläinsuojaan toivoen voivansa antaa Gristolle uuden alun ja mahdollisuuden uuteen elämään. Gristo suri veljensä menetystä, mutta löysi uuden ystävän, husky-rodun sekarotuisen koiran nimeltä Indi. Hän rakastaa leikkiä sen kanssa ja on hyvin kiintynyt siihen. Gristo on varautuneempi ihmisten ympärillä ja vetäytyy, kun perheet käyvät eläinsuojassa etsimässä uutta lemmikkiä. Hän piiloutuu kulmaan ja mieluummin pysyisi näkymättömänä. Piilopaikastaan hän katselee uusia ihmisiä, mutta valitettavasti kukaan ei ole ottanut häntä mukaan tai antanut hänelle mahdollisuutta sen jälkeen, kun hän muutti ADPCA-eläinsuojaan. Gristo tarvitsee kärsivällisiä ja rauhallisia ihmisiä, jotka eivät odota ihmeitä tapahtuvan hetkessä. Hän tarvitsee aikaa, paljon sydäntä ja muutaman suuren makkaranpalan tullakseen ulos kuorestaan. Nämä makkaranpalat voivat tehdä ihmeitä, kuten on jo nähty eläinsuojassa.
Lue alkuperäinen (de)
Blickt man in Gristos Gesicht, so meint man nicht, dass er noch ein sehr junger Hund ist. Sein Blick scheint die Geschichte eines ganzen traurigen Lebens in sich zu tragen. Als Welpe ausgesetzt, nur in Gesellschaft seines Bruders, wurden die beiden von einem Tierheim der Provinz Saragossa aufgenommen und einige Monate lang versorgt und gefüttert. Eines Tages kam eine Familie und adoptierte Gristos Bruder, und ab diesem Zeitpunkt war Gristo alleine, auf sich gestellt und es ergriff ihn eine tiefe Traurigkeit. Die Verantwortlichen des Tierheims aus Saragossa wandten sich an das Tierheim ADPCA, um ihm durch den „Tapetenwechsel“ aus seiner Niedergeschlagenheit rauszuholen und vielleicht dadurch die Chance auf ein neues Leben und vor allem auch Lebensmut zu geben. Gristo trauerte sehr um seinen Bruder, fand durch seine neue Zwingerkollegin Indi, einer Husky-Mix-Hündin allerdings eine neue Freundin, mit der er gerne spielt und die er sehr liebt. Mit Menschen ist Gristo eher zurückhaltend und begegnet ihnen zurückgezogen. Wenn Familien das Tierheim besuchen, um ein neues Familienmitglied für sich zu finden, zieht er sich in eine Ecke zurück und wäre am liebsten unsichtbar. Aus seinem Versteck heraus beobachtet er die neuen Leute und leider hat sich seit dem Umzug ins Tierheim ADPCA noch niemand für ihn interessiert und ihm eine Chance gegeben. Bei Gristo ist es so, dass geduldige und ruhige Menschen, die keine Wunder in wenigen Tagen erwarten, die richtigen für ihn wären. Bei Gristo braucht man Zeit, viel Herz und ein, bzw. mehrere große Stücke Wurst, um ihn aus seiner Reserve zu locken. Diese Wurststückchen können wahre Wunder bewirken, wie sich im Tierheim bereits gezeigt hat.
Listattu toissa päivänä
