Adoptoi Hund Karlsson
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 15 vuotta
Karlsson asui kanssamme alkaen 24.3.2013. Hänen edellinen elämänsä oli kulunut Romanian hyllyssä. Järjestö "Dogs from Hell Rosioris", joka pyrkii pelastamaan erityisesti vanhoja ja sairaita eläimiä tästä hyllystä, mahdollisti Karlssonin siirron meihin. Hänellä oli hyllyssä kourut ja pahoinvointi, ja joskus ei ollut selvää, selviävätkö hänen elämänsä. Lisäksi hän kärsii spondyloosista ja nivelreumasta (hänen lantiolevyt ovat hyvin vaurioituneet), mutta meillä on tämä hallinnassa oikeilla lääkkeillä. Karlsson sopeutui hyvin nopeasti. Aluksi hän oli hyvin älyttömä ja joskus hän tarttui meihin huomiota saadakseen. Mutta pian hän oli kasvanut tästä yli ja hän vain hieman napsautti sormiaamme, kun halusi olla kaivannut. Karlsson toisti aina lemmikkilinkin äärellä – hän yritti jatkuvasti irrottaa hihat tai mieto liidolla. Onneksi paikalla on runsaasti tilaa, joten kävelyjä ei tarvittu! Huhtikuussa 2019 meidän täytyi lopettaa Karlssonin elämä. Karlsson oli nyt noin 14–15 vuotta vanha. Viimeisellä ajalla Karlssonillä oli vaikeuksia takapaitojen koordinoinnissa. Orthopedisti suositti eikä leikkausta, koska Karlssonilla "on liian monta rakennuspaikkaa" ja monien leikkausten tekeminen vanhalle koiralle olisi liian paljon. Hän sai kipulääkettä, ja pitkään hän meni hyvin. Päivää ennen kuolemaansa Karlsson ylitteli äkkiä ja ei enää kyennyt liikuttaa takapaitojaan. Hänellä ei enää ollut refleksejä, ja hän ei enää pystynyt virtsaamaan tai ulostuttamaan. Otimme hänet kerran eläinlääkäriin, mutta kipu paheni vaikka lääkkeellä. Meidän täytyi antaa Karlsson vapautua. "Kallis Karlsson, sinä jätät suuren tyhjyyden. Kuinka voimme puuttua sinun ystävälliseen kiertoasi. Keittiön paikko on niin tyhjä. Emme koskaan kuule sen kauhuajaa, kun kulkuneuvoja ajaa paikan päältä. Sinä olet ollut sellainen ihana koira, joka on johdonmukainen kaikessa... Et koskaan tehnyt sitä mitä et halunnut. Aina lämpimä, lojaali ja kiitollinen. Väsynyt, että meidän täytyi antaa sinun mennä, mutta nyt sinulla ei ole enää kipua ja voit juosta ruoholla ystäviesi kanssa, jotka ovat siirtyneet Rainbow Landiin. Uskon vankasti, että nähdään toisiamme jossain vaiheessa. Ennen kuin se tapahtuu: Ole hyvä, ystävä!!!"
Lue alkuperäinen (de)
Karlsson lebte seit dem 24.03.2013 bei uns. Sein vorheriges Leben verbrachte er in einem rumänischen Shelter. Die Organisation „Hunde aus der Hölle Rosioris“, die es sich zum Ziel gesetzt hat, insbesonders ältere und kranke Tiere aus diesem Shelter heraus zu holen, vermittelte Karlsson an uns. Karlsson hatte während seiner Zeit im Shelter die Krätzmilben und Räude, zeitweise war es unklar, ob er überlebt. Außerdem leidet er an Spondylose und Arthrose (seine Hüftgelenke sind ziemlich kaputt), was wir aber mit entsprechenden Medikamenten gut im Griff haben. Karlsson lebte sich sehr schnell ein. Anfangs war er ziemlich ungestüm und zwickte auch gerne mal, wenn er die Aufmerksamkeit auf sich ziehen wollte. Doch schnell hatte er sich das abgewöhnt, nahm nur noch vorsichtig die Finger von uns Menschen zwischen die Zähne und zog so die Hand zu sich, um gekrault zu werden. An der Leine spielte Karlsson stets den Clown – er versuchte ständig, sich aus dem Geschirr zu winden oder in die Leine zu beißen. Glücklicherweise ist auf dem Hof soviel Platz, dass Spaziergänge nicht unbedingt nötig waren! Im April 2019 mussten wir Karlsson einschläfern lassen. Karlsson war mittlerweile ca. 14-15 Jahre alt. In der letzten Zeit hatte Karlsson Schwierigkeiten, seine Hinterbeine zu koordinieren. Der Orthopäde riet uns von einer Operation dringend ab, da Karlsson „zu viele Baustellen“ hat und einem alten Hund mehrere Operationen nicht zumutbar seien. Er bekam Schmerzmittel und es ging ihm noch lange Zeit recht gut. Am Tag vor seinem Tod schrie Karlsson plötzlich auf und konnte seitdem die Hinterbeine nicht mehr bewegen. Es waren keinerlei Reflexe mehr vorhanden, Urin und Kot absetzen konnte er auch nicht mehr. Wir waren zweimal mit ihm beim Tierarzt, er bekam Medikamente doch die Schmerzen verschlimmerten sich trotzdem. Wir konnten Karlsson nur noch erlösen. „Lieber Karlsson, Du hinterlässt eine große Lücke. Wie werden wir Deinen liebenswerten Sturkopf vermissen. Dein Stammplatz in der Küche ist so leer. Auch Dein bellen, wenn Autos mit Anhänger am Hof vorbei fahren, werden wir nie wieder hören. Du warst ein so wunderbarer Hund, konsequent in allem…. Was Du nicht wolltest, hast Du auch nicht gemacht. Dabei immer liebevoll, treu und dankbar. Es tut weh, dass wir Dich gehen lassen mussten, aber nun hast Du keine Schmerzen mehr und kannst mit Deinen Freunden, die vor Dir ins Regenbogenland gezogen sind, über Wiesen toben. Ich glaube ganz fest daran, dass wir uns irgendwann wiedersehen. Bis dahin: Mach’s gut lieber Freund!!!“
Listattu 5 kuukautta sitten
