Adoptoi Kalle
Rasvahybridi · Mies · Iäkäs · 9 vuotta
Ensimmäinen rokotus + Rabiakirjo Terve, olen Kalle, iloinen 9-vuotias kaarainen koira, jonka korkeus on 45 cm ja paino nykyisin 25,5 kg. Tietysti olen myös kärpässä ja rokotettu! Olen huumorinvarainen ja iloinen koira, joka haluaisi olla omistajansa kanssa aina mukana. Kotona olen erittäin hiljaa, täysin huonekelpoinen ja rakas – ellei kukaan tulee vieraalle. Olen tällä hetkellä asumassa adoptioperheeni Essenissä. Siellä olen oppinut tuntemaan hevosten ja voin olla niiden läheisyydessä ilman ongelmia, kunhan on riittävä etäisyys. Olen nauttinut vedestä ensimmäisestä hetkestä alkaen ja olen rauhallinen matkakaveri yksityöskentelyyn. Valitettavasti eläinlääkäri on diagnoosinani oikean etupään nivelreumaa. Jos sitä ei hoiteta tai jos minulle ei anneta tukevia lisäravinteita ruokaan, se voi aiheuttaa minulle joskus ongelmia. On myös päiviä, joilla säät eivät sopi minulle lainkaan. Akupunktio, fysioterapia ja asianmukaiset ravintolisäaineet auttavat minua selviämään hyvin, vaikka voin liikkua hitaammin. Matkani eivät siis ole pitkiä – mutta minulla kestää paljon pidempään haukkuessa. Valitettavasti minulla ei ollut hyviä kokemuksia miesten kanssa Bosniaan mennessäni. Siksi on joskus tapahtunut, että olen yrittänyt kourissa miesten nilkkoja. Siksi minun oli pakko käyttää hampaantorvaamoa, jota käytetään nyt vähemmän ja vähemmän. Yhdessä adoptioperheen ja koiranharjoittelijan kanssa työskentelemme tästä ongelmasta. Harjoittelemme myös sitä, että en heitä itseni riivoon tai varusteeseen, kun muut koirat kulkevat ohitani. Tämä ei tapahdu kaikkien koiden kanssa eikä kaikkien miesten kanssa. Minulla on myös oma mielini ja olen joskus melko paksu. Valitettavasti tämä on johtanut ongelmiin viimeisessä...
Lue alkuperäinen (de)
Grundimmunisierung + Tollwut Hallo, ich bin Kalle ein liebenswerter 9-jähriger, kastrierter Rüde, mit einem Stockmaß von 45 cm und aktuell 25,5 kg. Gechipt und geimpft bin ich natürlich auch! Ich bin ein witziger und lebensfroher Hund, der seine Besitzer überall hin begleiten möchte. Zuhause bin ich sehr ruhig, absolut stubenrein und verschmust – es sei denn, der Besuch klingelt. Aktuell lebe ich bei meiner Pflegefamilie in Essen. Hier habe ich auch Kontakt zu Pferden kennengelernt und kann mit etwas Abstand problemlos in ihrer Nähe sein. Selbst Wassersport habe ich von der ersten Sekunde an toll mitgemacht und bin ein entspannter Begleiter auf dem Stand-Up-Paddle. Meine Tierärztin hat leider Arthrose vorne rechts im Bein festgestellt. Wenn diese nicht behandelt wird oder ich keine unterstützenden Zusätze im Futter bekomme, kann sie mir durchaus gelegentlich Probleme bereiten. Es gibt auch immer wieder Tage, an denen mir das Wetter gar nicht liegt. Dank Akupunktur, Physiotherapie und passender Futterzusätze komme ich aber die meiste Zeit gut zurecht, wenn auch eher gemütlich unterwegs. Meine Runden sind daher nicht die größten – dafür nehme ich mir umso mehr Zeit zum Schnüffeln. Leider habe ich in meiner Vergangenheit in Bosnien wohl nicht nur gute Erfahrungen mit männlichen Zweibeinern gemacht. Deshalb kommt es manchmal vor, dass ich versuche, Männern in die Wade zu zwicken. Aus diesem Grund musste ich zeitweise einen Maulkorb tragen, der aber immer seltener zum Einsatz kommt. Gemeinsam mit meiner Pflegestelle und einer Hundetrainerin arbeite ich fleißig an diesem Thema. Auch daran, dass ich mich nicht mehr in die Leine oder ins Geschirr werfe, wenn andere Hunde an mir vorbeigehen, wird geübt. Das passiert übrigens nicht bei jedem Hund und auch nicht bei jedem Mann. Ich habe außerdem meinen eigenen Kopf und kann gelegentlich etwas stur sein. Das hat leider dazu geführt, dass es bei meiner letzten
Listattu 2 kuukautta sitten
