Adoptoi Leo
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 11 vuotta
Olen kotoisin Alamereeniltä ja syntynyt helmikuussa 2015 harrastelijalammastuottajan luona, joka on aina suhtautunut meihin hyvin. Mutta lähes kaikki lampaanhoitajat rahoittavat ruokinnan, karitsoiden leikkaamisen ja eläinlääkärin kustannukset kasvatuksella. Uroslampaat myydään säännöllisesti teurastukseen, usein jo maitolampaana vain kahdeksan viikon ikäisinä. Tämä kohtalo uhkasi myös veljeäni Lukasta ja minua. On kauhistuttavaa, kun karitsat joutuvat kuolemaan ennen kuin heidän elämänsä eivät ole edes alkanut, ja myös emolampaiden kannalta erottaminen vain muutaman viikon jälkeen on täysin traumatisoiva kokemus. Äitimme kävi läpi tätä kuuden vuoden ajan, synnyttäen joka vuosi lammaspoikasen, usein kaksoset, jotka tuottaja vei pois häneltä korkeintaan kuuden viikon ikäisinä. Lampaanhoitajat väittävät aina, ettei tämä vahingoita eläimiä, mutta se ei pidä paikkaansa. Nyt kuitenkin äidillämme ja meillä on kaikki hyvin, sillä siirryimme kaikki yhdessä tänne Simmerniin eikä meidän tarvitse enää pelätä teurastajaa. Myös kaverimme Mira ja sen äiti Cindy saivat tulla mukaan, se tapahtui Valkoisen sunnuntain 2015 aikaan. Mira ja minä jouduttiin ostamaan vapaaksi, koska pääsiäislampaat ovat haluttuja teurastukseen. On ihan ok ostaa eläin niin kauan kuin eläinsuojelutyöntekijät eivät maksa yhdestä eläimestä enempää kuin mitä teurastaja olisi maksanut. Cindy ja Klara saivat haltijankuulonsa herra Vogelsilta. Sovittiin, että me neljä lammasta saamme astua perävaunuun sinä sunnuntaina ja muuttaa Simmerniin. Klara oli synnyttänyt kaksoset, mikä ei ole harvinaista lampailla. Ina, joka oli aloittanut pelastuksemme, ja Petra haltijankuuloista halusivat pelastaa myös veljeni Lukas teurastuksesta. Mutta puhelimessa herra Vogels oli sanonut vahvasti, että hänen oli jätettävä muutama eläin teurastajalle. Mutta naiset ovat fiksuja – Ina ja Petra esittivät hyväksyvänsä tämän päätöksen. Kun lastaus sujui hyvin, he valloittivat sitten herra Vogelsin naisellisella viehätyksellään ja kehuillaan hänen lampaantalousstansa, ja lopulta yrittivät uudelleen saada Lukas vapaaksi. Ja tosiaan heidän strategiansa toimi – herra Vogels pehmentyi lopulta ja toi myös Lukas haltijankuulojen perävaunuun! Petra lähti sitten meidän viiden pelastetun lampaan kanssa hoitopaikkaan Simmerniin Hunsrückiin – sillä eikö jokainen elämä ole arvokas laskennassa? Asettuimme nopeasti kotiin, ja syyskuun alussa Lukas ja minä sterilisoitiin Giessenin yliopistollisessa klinikassa. Tietysti haltijankuulojen ykköskomennus eläimille on, että emolampaat eivät saa paritella keskenään. Eläinten kärsimys on nimittäin jo riittävän suuri.
Lue alkuperäinen (de)
Ich stamme vom Niederrhein und wurde im Februar 2015 beieinem Hobby-Schafzüchter geboren, der behandelte uns immer gut. Aber fast alle Schafhalter finanzieren ihre Kosten für Futter, Schur und Tierarzt durch Zucht. Die Bocklämmer werden regelmäßig zum Schlachten verkauft, oft schon als Milchlamm im Alter von nur acht Wochen. Dieses Schicksal drohte auch meinem Bruder Lukas und mir. Esist schrecklich, wenn die Lämmer in den Tod gehen, bevor ihr Leben so richtig begonnen hat und auch für Muttertiere, ist die Trennung nach wenigen Wochen ein absolut traumatisches Erlebnis. Unsere Mama hat das ganze sechs Jahre lang mitgemacht, jedes Jahr brachte sie ein Lamm zur Welt, oft auch Zwillinge und sie wurden ihr immer nach spätestens sechs Wochen weggenommen. Die Schafzüchter behaupten immer, das macht den Tieren nichts aus, aber das stimmt nicht. Doch nun ist für unsere Mutter und uns beide alles gut, denn wir durften alle zusammen hierher nach Simmern umziehen und müssen den Metzger nicht mehr fürchten. Und auch unsere Gefährtin Mira mit ihrer Mutter Cindy durften mit, das war am Weißen Sonntag 2015. Mira und ich mussten freigekauft werden, denn Schlachtlämmer sind zu Ostern begehrt. Freikauf ist in Ordnung solange die Tierschützer nicht mehr für ein Tier bezahlen, als der Metzger gegeben hätte. Cindy und Klara bekamen die Schutzengel von Herrn Vogels geschenkt. Abgesprochen war also, dass wir vier Schafe an diesem Sonntag in den Anhänger nach Simmern steigen durften. Klara hatte Zwillinge bekommen, was bei Schafen nichts Ungewöhnliches ist. Ina, die unsere Rettung angeleiert hatte und Petra von den Schutzengeln wollten aber sooo gerne auch meinen Bruder Lukas vor der Schlachtung bewahren. Aber am Telefon hatte Herr Vogels vehement gesagt, dass er ein paar Tiere auch dem Metzger überlassen müsse. Frauen sind aber ja raffiniert – Ina und Petra taten so, als ob sie diese Entscheidung akzeptierten. Nachdem das Verladen sehr gut geklappt hatte, umgarnten sie den Herrn Vogels dann aber mit weiblichem Charme und Komplimenten über seine Schafhaltung und schließlich probierten sie noch einmal, auch den Lukas frei zu bekommen. Und tatsächlich ging diese Strategie auf – gebauchpinselt wurde Herr Vogels schließlich weich und trug auch ihn noch zum Schutzengel-Anhänger! Sehr glücklich machte sich Petra dann mit uns fünf geretteten Schafen auf den Weg zur Pflegestelle nach Simmern im Hunsrück – denn ist es nicht jedes einzelne Leben, das zählt? Schnell hatten wir uns eingelebt und Anfang September wurden Lukas und ich in der Uniklinik Gießen kastriert. Denn oberstes Gebot bei Schutzengel für Tiere ist natürlich, dass sich die Patentiere untereinander nicht vermehren dürfen. Das Tierelend ist schließlich groß genug.
Listattu 3 kuukautta sitten
