Adoptoi Lula
Rasvahybridi · Tuntematon
Lula – onnellisuuden tiellä oleva parhaitenä. Elämäni tähän asti – kuten monien koirien – ei ole ollut täydellistä. Vietin suurimman osan elämästäni ketjussa aaltopeltirakennuksen alla. Mies tuli kerran viikossa tuomaan minulle ruokaa ja vettä, joka oli aina likaista ja saastunutta. Mutta se on mennyttä aikaa enkä halua valittaa. Koska henkilö, joka rakastaa eläimiä, puuttui asiaan puolestani ja sai miehen luopumaan minusta. Siitä lähtien kun olen ollut täällä eläinsuojassa ja asettunut aloilleni, elämä on paljon turvallisempaa ja monipuolisempaa. Tämä ei tarkoita, ettei tilaa ole parannettavaa. Eläinsuojassa minua hoidetaan erittäin hyvin, minulla on kuiva paikka nukkua, säännöllisiä kävelyretkiä ja silittelyä, jota – kuten videot osoittavat – nautin täysin rinnoin. Vapaaehtoiset, jotka huolehtivat minusta rakastavasti, kuvailevat minua erittäin suloiseksi, rakastavaiseksi, tasapainoiseksi ja sosiaaliseksi jopa muiden eläinsuojan koirien kanssa. Vaikka en ole enää nuorin, mikä on myös etuja, liikun silti nopeasti. Onko minussa leikkisää koiraa: en tiedä. Sitä ei ole tehty minulle tähän mennessä. Mutta voin kuvitella sen, esimerkiksi oppia noutamaan. Loppujen lopuksi pussissa täytyy olla jotain maukasta. Pallon perässä juokseminen: miksi ei. Ja kehrääminen ja nukuttaminen on aina mahdollista. © 2006-2026 by Tierschutzverein Europa e.V. - Kaikki oikeudet pidätetään
Lue alkuperäinen (de)
Ich bin Lula – eine Best-Agerin auf dem Weg zu meinem persönlichen Glück. Mein bisheriges Leben verlief – wie das von so vielen Hunden nicht perfekt. Den Großteil verbrachte ich angekettet unter einem Wellblechdach. Einmal in der Woche kam ein Mann, der mir Futter und Wasser brachte, welches immer schmutzig und verunreinigt war. Aber das ist Vergangenheit und ich will nicht jammern. Denn eine tierliebe Person setzte sich für mich ein und brachte den Mann dazu, mich herzugeben. Seit ich hier im Tierheim bin und mich eingelebt habe, ist es wesentlich sicherer und abwechslungsreicher in meinem Leben. Was nicht heißen soll, dass es noch Luft nach oben gibt. Im Tierheim werde ich super versorgt, habe einen trockenen Platz zum Schlafen, regelmäßige Spaziergänge und Streicheleinheiten, die ich – wie auf den Videos zu sehen ist – in vollen Zügen genieße. Die Freiwilligen, die sich liebevoll um mich kümmern, beschreiben mich als superlieb, zärtlich, ausgeglichen und sozial auch den anderen Hunden im Tierheim gegenüber. Auch wenn ich nicht mehr die jüngste bin, was auch so einige Vorteile hat, bin ich immer noch flott unterwegs. Ob ein Spielhund in mir steckt: ich weiß es nicht. Das hat man mit mir bisher nicht gemacht. Aber ich kann es mir schon vorstellen, z. B. das Apportieren zu lernen. Schließlich ist dem Beutel bestimmt was Leckeres drin. Einem Ball hinterher flitzen: warum nicht. Und kuscheln und schmusen geht eigentlich immer. © 2006-2026 by Tierschutzverein Europa e.V. - All rights reserved
Listattu 4 päivää sitten
