Adoptoi Odin
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 15 vuotta
Joka päivä aamulla ja illalla hän meni ruokkimaan pienintä mustaa kissaa rakennuksen alapuolella. Se oli syntynyt kadulla ja oli hyvin väkiintyvä eikä antanut kenenkään lähestyä. Yli 15 vuoden ajan he olivat ystäviä, ja viime aikoina hän näki selvästi, että jokin meni pieleen. Hän otti yhteyttä meille yhden vapaaehtojen kautta. Se ei kestänyt kauan, ja se otettiin hoitokeskukselle. Muutaman päivän tarkkailun jälkeen se esitettiin eläinlääkärille. Tiesimme että se ei ollut hyvässä kunnossa, se juotti liikaa. Laitimme sen unelmaan, tutkimus alkoi suusta ja odin suu oli luonnollisesti 15-vuotiaan kissan suu, mutta ei vakavaa. Pussi alahuulella, mikä ei ollut vakavaa. Tarkistimme munuaisten, molemmat näyttivät normaalilta. Kun laitoimme vatsaa, löysimme sairauden lähde. Maksassa suuri massa, kuten omena. Hieman pidemmälle toinen pienempi kasvain. Yhdessä suu, Odinin kohtalo oli päättynyt. Tämä 15-vuotias kissa ei herää enää eikä palaa hoitokeskukseen. Hänellä ei ollut monta päivää, korkeintaan yksi tai kaksi viikkoa. Kutsuimme hänen ruokkijaaan. Hän itkee, tietysti... Hän on myös helpottunut, hänellä oli vain yksi pelko, että hän lähtisi yksin nurkastaan. Olemme surullisia, olimme kiinnostuneita, me koskimmekin häntä. Puhelin soi, kiskon pahassa tilassa kerrotaan oikealla rannalla. Lähdemme taas, kyltti on juuri vapaa, se vastaanottaa Sokrateen.
Lue alkuperäinen (fr)
Tous les jours, soir et matin, elle descendait nourrir ce petit chat noir au pied de son immeuble, né dans la rue il était très sauvage et ne se laissait pas approcher. Pendant plus de 15 ans, ils sont devenus complices et ces derniers jours elle voyait bien que quelque chose n’allait pas. Elle nous a contacté par le biais d’une de nos bénévoles. Il n’a pas résisté longtemps et on l’a accueilli au centre de soins. Après quelques jours en observation, il est présenté au vétérinaire. Nous savions qu’il n’allait pas bien, il buvait beaucoup, il buvait trop. Nous l’endormons, l’examen commence par la bouche et pas de surprise, la bouche d’un chat de 15 ans, mais rien de grave. Un abcès sous le menton, ça non plus ce n’est pas bien grave. On regarde les reins, tous les deux semblent normaux. C’est en palpant l’abdomen que l’on trouve la source de son mal. Sur le foie, une masse, énorme, comme une orange. Un peu plus loin une autre tumeur plus petite, avec celle dans la bouche, le sort d’Odin vient d’être scellé. ce petit chat de 15 ans ne se réveillera pas et ne rentrera pas au centre de soins. Il n’en avait plus pour longtemps, quelques jours, une à deux semaines tout au plus. Nous appelons sa nourrisseuse. Elle pleure, bien sûr… Elle est soulagé aussi, elle n’avait qu’une crainte, qu’il parte tout seul dans son coin. Nous sommes tristes, on s’était attaché, on le caresse. Le téléphone sonne, un chat en mauvais état nous est signalé rive droite. On repars, un box vient de se libérer, il va accueillir Socrate…
Listattu 2 kuukautta sitten
