Adoptoi Raven
European Shorthair · Nainen
Hyvää päivää, nimeni on Raven ja olen kaunis, tummanpunaista pilkkoja oleva kissa, joka arviolta on noin 7–8 vuoden ikäinen. Kesälla myös huomasi minut, kun hän oli yksin Kielin teollisuusalueella ja yritti löytää jotain syötävää. Mutta jotenkin kukaan ei tuntenut vastuuta, ja minua jätti lähes yksin lähes puoli vuotta – kunnes hyvät ihmiset alkoivat ruokkia minua päivittäin ja kertoa eläinsuojelulle. Ja sitten kaikki tapahtui erittäin nopeasti, ja minua vietiin pois. Pelastukseni. Mau! Valitettavasti kadon elämä ja ruokapula ovat jättäneet jälkeään – maksarvot eivät ole täysin kunnossa nälästä. Lisäksi minulla on taipumusta struvitaattihiukkasiin, koska eniten syön kuiva-ruokaa. Mutta – hei – olen elossa! Ja minulla on hyvä tunnelma, mikä on tärkeintä. Tällä hetkellä minä haluan piiloutua ja en vielä salli ihmisten läheisyyttä. Mutta todellisessa kotona tämä voi varmasti muuttua nopeasti. Siksi etsin vaikka kokeilevia, kissan kokemuksessa olevia ihmisiä, joilla ei välttämättä haluta tehdä minusta välittömästi pehmeää kissaa. Haluan määrittää tämän omalla tahdollani. Ja haluan myöhemmin saada lisää ulkoaikaa, koska se on jotain mitä puuttuu – vaikka se olisi typerää. Tähän kissaan tarvitaan ulkoiluun pääsyä.
Lue alkuperäinen (de)
Guten Tag, mein Name ist Raven und ich bin eine niedliche, dunkelbraun getigerte Katze von geschätzten 7 bis 8 Jahren. Bereits im letzten Sommer fiel ich Menschen auf, denn ich trieb mich allein in einem Kieler Gewerbegebiet herum und versuchte, etwas zu fressen zu finden. Doch irgendwie fühlte sich niemand zuständig und ich war fast ein halbes Jahr auf mich allein gestellt – bis liebe Menschen mich endlich täglich fütterten und dem Tierheim Bescheid sagten. Und dann ging alles ganz schnell und ich wurde holterdiepolter eingefangen. Meine Rettung. Miau! Leider hat das Straßenleben und die Mangelversorgung ein paar Spuren hinterlassen – mein liebes Katzenherz braucht etwas Unterstützung. Auch neige ich zu Struvitsteinen, weil ich auf der Straße hauptsächlich Trockenfutter zu fressen bekam. Doch – he – ich lebe! Und ich fühle mich gut, das ist doch das Wichtigste. Anfänglich habe ich mich nur zu gern versteckt und ich liege auch jetzt immer noch gern in meiner Kuschelhöhle … doch mittlerweile lasse ich mich jeden Tag ein bisschen mehr streicheln – besonders an meinem niedlichen Kopf mag ich es! In einem richtigen Zuhause werde ich bestimmt noch zu einer Kuschelkatze. Deshalb suche ich jetzt geduldige, katzenerfahrene Menschen, die mich in meinem Tempo ankommen lassen. Dazu hätte ich später gern wieder ein kleines Stück Freiheit – ein eingenetzter Balkon oder ein Stück gesicherte Terrasse konnte mir gut gefallen.
Listattu 2 kuukautta sitten
