Adoptoi Selma
Nainen · Nuori · 2 vuotta
Selma, 54 kg painoinen keskiaasialainen paimenkoira, kaipaa uutta kotiä. Hänen aiempi omistajansa menehtyi, ja hänen ulkomailla asuvat lapsensa toivat hänet uuteen kotiinsa. Valitettavasti he eivät voineet ottaa häntä mukaansa sen koon vuoksi. Selma oli aiemmin asunut ulkona ja ollut tuntematon kaulapannan ja hihnan kanssa. Hän on vapaatietoinen koira, joka nautti pitkistä kävelyistä suurella aidatulla alueella. Sukulaiset vakuuttavat, ettei hän ole aggressiivinen, vaikka hän on toisinaan pudottanut vieraat jaloistaan tervehtiessään heitä. Selman koko on vaikuttava, ja hän koki ensimmäisinä päivinä ja viikkoina shokin elämänsä äkillisistä muutoksista. Kaulapanta ja hihna pelottivat häntä, eikä hän lähtenyt aitauksesta. Meidän oli opetettava häntä kävelemään hihnassa askel askeleelta, aivan kuin pienellä lapsella. Ensimmäisenä päivänä kävelimme 3 metriä 20 minuutissa, ja yksi henkilö työnsi häntä takaa. Viikon kuluttua pystyimme kävelemään puoliväliin kävelyalueelle, ja kahden viikon kuluttua voimme viedä hänet kävelyalueelle. Kun päätimme viedä Selman kävelylle metsään ensimmäistä kertaa, käytimme kahta hihnaa ja kahta henkilöä, koska emme tienneet, miten hän reagoisi ihmisiin, muihin koiriin ja siihen, riittäisikö meidän voima pitää häntä. Kaikki sujui hyvin, ja nyt Selma käy kävelyllä fyysisesti vahvojen vapaaehtoisten kanssa. Etsimme Selmalle kodin vastuullisten omistajien kanssa. Päivien kuluessa Selma alkaa suojella lempi-ihmisiään. Jos olettamuksemme on oikea, Selma alkaa osoittaa rotuunsa tyypillistä käytöstä. Keski-aasialaiset ovat hyvin alueellisia koiria, he suojelevat ihmisiään ja ovat samalla hyvin lempeitä perheenjäseniään kohtaan. Heidän luontainen viisaus antaa heille rakastaa ja kunnioittaa vanhoja ihmisiä ja tuntea olonsa turvalliseksi lasten seurassa, suojellen kaikkia pieniä eläimiä saalistajilta. Jos he haluavat kuitenkin nauttia tästä fantastisesta luonteesta, Selman uusien omistajien on oltava kokeneita ja perillä koirien hoidosta. Selma tarvitsee yksityisen kodin (hän sietää sisätiloja hampaat purren, aivan kuten kaulapanta ja hihna); jos ei ole aitaa (mutta vaikka olisikin) - aitauksen rakentaminen on pakollista vieraiden turvallisuuden vuoksi. Lue myös täydellinen kuvaus keskiaasialaisesta paimenkoirasta vakav
Lue alkuperäinen (lv)
Vidusāzijas aitu sunītei Selmai saimnieks miris; ārzemēs dzīvojošie bērni mazizmēra sunīšus pārveda uz jauno dzīvesvietu, 54 kg smago skaistuli diemžēl līdzi ņemt nevarēja. Turklāt Selma iepriekš radusi dzīvot tikai ārā un pilnībā nepazina kaklasiksnu un pavadu. Bija, tā teikt, brīvā pļavu meita, špacierējot pa lielo, iežogoto īpašumu. Radinieki dievojās, ka sunītei agresija nepiemīt: lai arī ne pārāk bieži, tomēr ik pa laikam iegriežoties Latvijā pie tēva, vienīgais, ko Selma viesiem varējusi nodarīt — priecājoties uzlekt un nogāzt no kājām. Selmas izmēri ir respektējami… Pirmajās dienās un pat nedēļā sunīte piedzīvoja šoku no pēkšņajām pārmaiņām dzīvē, turklāt apliktā kaklasiksna un pavada viņu stindzināja. Ne par ko nevarējām pierunāt kaut soli spert ārā no voljera. Selma tikai mūsos lūkojās ar izmisuma pilnu skatienu, neizdvešot ne skaņu — ne rūca, ne zobus rādīja, ne aprēja. Divu nedēļu garumā kā mazam bērnam soli pa solim mācījām viņu iet pavadā. Pirmajā dienā 20 minūšu laikā tika noieti 3 metri, pie beigām vienam vēl suni stumjot no pakaļgala. Pēc nedēļas jau varējām lēnā garā aiziet pusceļā līdz pastaigu laukumam, pēc divām — jau pilnībā aizvest uz to. Kad pirmo reizi lēmām pamēģināt ar Selmu doties pastaigā uz mežu, tad gan likām divas pavadas ar diviem cilvēkiem, jo mums nebija nojausmas, kā viņa var reaģēt uz mežā satiktiem cilvēkiem, citiem suņiem un vai maz mums pietiks spēka noturēt. Viss norisinājās bez piedzīvojumiem un nu jau Selma pastaigās dodas ar fiziski spēcīgiem brīvprātīgajiem. Smukulei meklējam mājas ar tiešām atbildīgiem saimniekiem. Jo dienas, jo iedzīvojoties patversmē, mums liekas, ka Selma savus mīļākos kopējus sāk sargāt. Un, ja mūsu pieņēmums ir pareizs, tad Selmai sāk izpausties šķirnei raksturīgā uzvedība. Vidusāzieši ir ļoti teritoriāli suņi, savus cilvēkus mēdz sargāt, vienlaikus esot ļoti maigi pret saviem ģimenes locekļiem; iedzimtā dzīvesgudrība tiem ļauj mīlēt un cienīt vecāka gadagājuma cilvēkus, suņi droši jūtas bērnu sabiedrībā, aizsargā visus mazos dzīvniekus no plēsējiem. Bet, lai šo fantastisko raksturu izbaudītu, Selmas jaunajiem cilvēkiem ir jābūt pieredzējušiem un zinošiem “suņkopībā”. Selmai mājas meklējam privātmājā (iekštelpas Selma piecieš ar sakostiem zobiem, tāpat kā kaklasiksnu un pavadu); ja nav sētas (bet pat ja ir) — obligāts voljers ciemiņu drošības dēļ. Lūdzu, iepazīstieties arī ar pilnīgu vidusāziešu raksturojumu nopietnos izziņas avotos — lieliski suņi gudra un atbildīga saimnieka azotē! Ieraudzīt Selmu videoformātā varat, uzklikšķinot uz pievienotās sociālo tīklu ikonas zem foto!
Listattu viime viikolla
