Adoptoi TRISTAN
Galgo Español · Tuntematon · Aikuinen · 5 vuotta
Tristan, unohdettu unohdettujen joukossa. Tämä kaunis 7,5-vuotias Podenco saapui eläinsuojaan 5,5 vuotta sitten, eikä se koskaan herättänyt huomiota. Helmikuussa 2021 saapuneena Scoobyyn Tristan oli yksi 48 Andalusian alueella vakavasti kaltoin kohdellusta eläimestä. Miten hän olisi voinut herättää huomiota? Ylivoimainen pelko ja paniikki ihmisten näkemisestä on jättänyt niin suuren jäljen, että hän piiloutuu varjoihin. Ja kuitenkin, hiljattain Tristan rohkaistuu lähestymään suojelijansa Fermin ja Nievesin kättä. Hän asuu yksin pienessä aitauksessa, jota ympäröivät mustat Galgo-koirat, hänen rohkaisevat kumppaninsa. Pitäisikö Tristanin viettää loppuelämänsä eläinsuojassa? Hän voisi edetä vain rauhallisessa, kärsivällisessä perheessä, joka kunnioittaa hänen menneisyyttään, joka on perehtynyt pelokkaisiin Galgoihin ja Podencoihin, kaupungin ulkopuolella, varmistaen hänen turvallisuutensa aidatussa puutarhassa, kumppaneiden seurassa ja ilman pitkiä poissaoloja ihmisistä. Kävelyt ovat mahdollisia vain, kun luottamus on vakiintunut. Olemme varmoja sekä eläinsuojassa että yhdistyksessä, että sellainen perhe on olemassa. Haavoittunut pieni sydän, rikki sielu, joka vain toivoo voivansa paljastaa itsensä. Kuka tulee olemaan Yseult, joka vapauttaa TRISTAN hänen panssaristaan? Saatat olla se, joka tulee olemaan kosketuksissa hänen hätäänsä.
Lue alkuperäinen (fr)
TRISTAN, un oublié parmi les oubliés. Ce beau podenco de 7,5 ans est arrivé au refuge il y a maintenant 5,5 ans, sans jamais attirer l’attention. Arrivé en février 2021 à Scooby, Tristan faisait partie de ces 48 vies terriblement maltraitées en Andalousie. Comment aurait-il pu se faire remarquer ? Envahi de craintes, d’accès de panique devant certains humains, tant ses souffrances l’ont marqué, se réfugiant dans l’ombre. Et pourtant depuis peu, Tristan ose s’approcher de la main de ses protecteurs, Fermin et Nieves. Il vit seul podenco dans un petit paddock, entouré de galgas noires, ses compagnes rassurantes. Tristan devrait-il finir sa vie dans un refuge ? Il ne pourrait que progresser dans une famille calme, patiente, respectueuse de son passé, connaissant bien galgos et podencos craintifs, hors de la ville, veillant à sa sécurité dans un jardin bien clôturé, en présence de compagnons et sans grandes absences humaines. Les promenades ne seront possibles que lorsque la confiance sera installée. Nous sommes certains tant au refuge que dans l’association, qu’une telle famille existe. Un petit cœur tendre blessé par des humains, une âme brisée, mais qui ne demande qu’à se révéler. Qui deviendra Yseult pour libérer TRISTAN de son armure ? Vous peut être qui serez touchés par sa détresse.
Listattu eilen
