Rusin perheen ”kissaelämä” alkoi vuonna 1994, jolloin kotiin tuli ensimmäinen löytökissa, Kingi. Kingi varasti kaikkien sydämet ja sai perheen tyttären Jennan innostumaan juuri perustettuun Hämeenlinnan Kissojen Ystäviin liittymisestä. Hän houkutteli mukaan äitinsä Merjan, jolle Kattilasta tuli monen vuoden työpaikka ja vapaaehtoispesti. Merja ja myyjäiset Kattilalla Ensimmäinen Kattila Lepaalla oli omakotitalo, jossa oli kaksi huonetta ala- ja yläkerrassa ja uunilämmitys. Vesi oli kannettava kaivosta ja lämmitettävä hellalla ja santalaatikot pestävä ulkona pakkasessa. Kissoja oli noin kolmekymmentä. Työtä oli kädet täynnä kaikille, jotka vain tulivat mukaan. Kaikki piti aloittaa nollasta. Mitään ei ollut, eikä paljon kokemusta kissoistakaan. Pian syntyi ajatus muuttaa kaupunkiin parempien kulkuyhteyksien ja olosuhteiden takia. Keväällä 1995 Kattila muutti Aittatielle Hämeenlinnaan alivuokralaiseksi Tullikammarin taloon. Siellä elämän edellytykset olivat huomattavasti paremmat, oli lämmintä ja vesi tuli sisään. Mutta ei elämä Aittatielläkään yhtä helppoa ollut kuin nykyään. Siellä ei ollut pyykkikonetta, joten Merja pesi Kattilan pyykit kerran viikossa kotinsa pyykkituvassa ja Pasi kuskasi niitä autollaan. Uuninlämmitystä Aittatiellä Myös rakentamista riitti, jotta paikat saatiin kissoille sopiviksi. Työtä oli 24/7 kaikille halukkaille. Merjasta tuli Kattilan ensimmäinen työllistetty ja toinen puheenjohtaja. Vuosi 1995 oli uudelle yhdistykselle toimeliasta aikaa. Kissakodin ylläpitämiseen tarvittavat varat kerättiin myyjäisistä, kirpputorilta, keräämällä lahjoituksia ja järjestämällä juhlia, kuten nykyäänkin. Samana vuonna osallistuttiin ensimmäisen kerran Elo-messuille, jota perinnettä on ylläpidetty siitä lähtien joka vuosi. Alkuaikoina Kattila oli paljon esillä lehdistössä, josta oli apua uusien jäsenten saannissa ja vapaaehtoisten hankinnassa. Kattilan logon on piirtänyt Kylli-täti. Hän oli Otaniemessä kissanäyttelyssä piirtämässä ja kerto