Adoptoi Bo
Rasvahybridi · Mies · Aikuinen · 5 vuotta
Olen hyvin pelokas mutta lähes rakastava ihmisiin ja koirakavereihin. Syntymäpäivä: 11.2016 koko: keskikokoinen Minun elämäni tarina: minä ja kolme veljestäni otettiin yhden eläinturvakeskuksen vapaaehtojen huoleksi keskellä metsää, Barão de São João alueella vuonna 2017, kun olimme vain kolme kuukautta vanhoja. Otimme meidät turvasiirtoon, mutta olimme hyvin sekotuneita ja pelokkaita, emme koskaan täysin luottaneet ihmisiin. Olimme aina varovaisia ja pelokkaita, vaikka turvasiirrossa kukaan ei koskaan käsitellyt meitä huonosti. Minun suhtautumineni: vaikka olin hyvin pelokas, he sanovat aina, että olin vähemmän pelokas veljeksistä. Viime aikoina kaksi veljestäni kuoli sairauden vuoksi ja minä joutuin tuntemaan itseni hieman yksinäiseksi. Minä pidän toisten koiden kanssa olemisesta, mutta olla ihmisillä ja luottaa heihin on vaikeaa minulle. Nyt olen hieman paremmassa tilanteessa, koska olin jonkin aikaa vapaaehtoisen kotona, joka "sosiaalisoi" minut. En vielä täysin luota ihmisiin, mutta he sanovat, että olen parempi ja edes kävelen kourussa, mikä ei ole tapahtunut useiden vuosien ajan (ei edes ollut kaulapulloa). Haluaisin omaa kotia, koska minä pidin siitä, että olin vapaaehtoisen kotona, joka sosiaalisoi minut, mutta haluaisin myös muita koita asua kanssa, koska selitsen hyvin muiden koiden kanssa.
Lue alkuperäinen (pt)
Sou muito tímido mas sou afetuoso com pessoas e com os meus companheiros cães. Data de nascimento: 11.2016 Porte: médio A minha história de vida: eu e os meus três irmãos fomos recolhidos por um dos voluntários da associação no meio do mato, na zona de Barão de São João, em 2017, quando tínhamos apenas três meses de idade. Fomos levados para o abrigo, mas estávamos muito confusos e com muito medo, nunca chegamos a confiar 100% nas pessoas. Fomos sempre cães desconfiados e tímidos apesar de, no abrigo, nunca ninguém nos ter tratado mal. O meu temperamento: apesar de ser muito tímido, sempre disseram que eu era o menos tímido dos irmãos. Recentemente dois dos meus irmãos morreram por doença e eu acabei por ficar um pouco sozinho. Gosto de estar com os outros cães, mas estar com pessoas e confiar nelas é difícil para mim. Agora estou um pouco melhor porque passei uma temporada em casa de uma voluntária que me “socializou”. Ainda não confio 100% nas pessoas, mas dizem que estou melhor e até já passeio à trela o que, durante muitos anos, não acontecia (nem coleira tinha). Eu gostava de ter uma casa porque gostei de estar na casa da voluntária que me socializou, mas gostava de ter outros cães com quem conviver porque eu dou-me bem com outros cães.
Listattu 3 kuukautta sitten
