Adoptoi Debbie
Rasvahybridi · Mies
Debbie on kaunis, aikuinen narttukoira. Kuitenkin ensimmäiseksi huomaat hänen valtavan surullisen katseensa. Katse, joka kertoo enemmän kuin pelkkä vähäinen vihje hänen menneisyydestään: koira löydettiin Raciążin yhteisöstä. Siinä kaikki. Emme tiedä, oliko hänellä kotia. Emme tiedä, kuinka kauan hän kulki yksin. Emme tiedä, kadottiko joku hänet... Mutta kaikki tuo vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska ketään ei ole etsitty. Kuitenkin tiedämme, että ihmisen ensimmäinen kontakti herättää hänessä epäluottamusta, ja jotkut kävellessä ohikulkijat saavat aikaan selvän paniikkikohtauksen. Ja tämä kertoo meille samaa kuin hänen surulliset silmänsä – että ihmisen käsissä hän ei ole kohdannut mitään erityisen hyvää. Mutta – hänen oleskelu eläinsuojelukeskuksessa on antanut meille mahdollisuuden nähdä Debbien toisen puolen. Heti leikkaushoidon jälkeen narttukoira vietti muutaman päivän eristyksessä. Ja siellä, tuttujen, joskin lyhytaikaisesti tuttujen ihmisten turvallisessa ympäristössä, tämä koirapoika käyttäytyy aivan erilailla. Hän kiinnittyy ja halaa hoitajiinsa. Hän on koiramaisen iloinen ja huolettoman onnellinen. Ja tämä on vain suojelukeskuksen eristys. Kuvittele siis, kuinka kauniisti Debbie kukkii rakastavien ihmisten seurassa oikeassa kodissa. Mitä muuta tiedämme kauniista Debbiestä? Se, että hän on esimerkillinen lenkkeilijä: hän ei repi, pysyy lähellä ihmistä, nuuskii ympärillään, ja hänen reaktionsa muihin koiriin on neutraali. Häntä eivät häiritse autot tai polkupyörät. Hän on myös erittäin älykäs ja fiksukin koira – hän osaa avata ovia tai portteja itse. Lenkeillä hän osoitti lempeää uteliaisuutta ohikulkijoita olevia lapsia kohtaan – hieman liian paljon sanoa, että hän olisi tottunut heihin, mutta ehkä pienet lapset eivät herätä hänessä mitään ikäviä mielleyhtymiä. Haaveilemme, että Debbien katse olisi vain onnellinen ja iloinen. Että hän löytäisi paikan, joka vastaa hänen rakkauttaan, sillä on ilmiselvää, ettei häneltä sitä puutu. Hyvä koti – tule!
Lue alkuperäinen (pl)
Debbie to piękna, dorosła sunia. W pierwszej kolejności widzisz jednak jej ogromnie smutne spojrzenie. Spojrzenie, które mówi więcej niż skromna notatka o jej przeszłości: pies odłowiony z gminy Raciąż. Nic więcej. Nie wiemy, czy miała dom. Nie wiemy jak długo się błąkała. Nie wiemy, czy ktoś za nią tęskni… Ale wszystko to wydaje się wątpliwe, bo jakoś nikt jej nie szukał. Za to wiemy, że człowiek w pierwszym kontakcie budzi jej nieufność, a niektórzy ludzie mijani na spacerze wywołują jawny napad lęku. I to mówi nam to samo co jej smutne oczy - że w życiu z ręki człowieka nie spotkało jej nic specjalnie dobrego. Ale - jej pobyt w schronisku pozwolił nam zobaczyć także inne oblicze Debbie. Zaraz po zabiegu sterylizacji, sunia spędziła parę dni w izolatce. I tam, w bezpiecznym otoczeniu znanych już sobie, choć dość krótko, osób, ta psia dziewczyna zachowuje się zupełnie inaczej. Lgnie i tuli się do ludzi, którzy się nią zajmowali. Jest po psiemu uśmiechnięta i beztroska. A to tylko schroniskowa izolatka. Więc wyobraźcie sobie jak wspaniale Debbie rozkwitnie u boku kochających ludzi w prawdziwym domu. Co jeszcze wiemy o pięknej Debbie? Że jest wzorowym spacerowiczem: nie ciągnie, trzyma się człowieka, powęszy sobie, a na mijane psy reaguje neutralnie. Żadne samochody ani rowery nie wybijają jej z rytmu. Jest też psem bardzo inteligentnym i sprytnym - potrafi sama sobie otwierać drzwi czy furtki. Na spacerze też łagodną ciekawością zareagowała na mijane dzieci - to trochę za mało, by powiedzieć, że jest z dziećmi obyta, ale chyba akurat mali ludzie nie wywołują u niej żadnych złych skojarzeń. Marzy nam się, żeby wzrok Debbie był już tylko wesoły i radosny. Żeby trafiła w miejsce, który odwzajemni jej pokłady uczuć, bo ewidentnie tych jej nie brakuje. Dobry domku - przybywaj.
Listattu 2 kuukautta sitten
