Adoptoi Fridoline
Nainen · 8 vuotta
Olen Fridoline, hieno, hieman vanhempi pappula, täynnä elämää vaikka fyysiset rajoitukset ovat pieniä. Tulin maatilalta ja etsin erinomaisen ikuisen kotiruokani. Haluatko tietää enemmän minusta? Eläinpuolella esittäydyn hiljaiseksi varovaiseksi seuraajaksi, joka haluaa liikkua omalla tahollaan. Koska en ole erityisen hyvä lentäjä, olen kiusattu muista linnuista ja nyt asun erikseen täällä – siten olen paljon rauhallisempi. Kuitenkin tämä tekee minut yksinäiseksi, ja kaipaan rakastavaa, vanhempaa ja samanlaista varovaisia mies-eläintä, joka voi jakaa arjeni kanssa. Minulla on molemmilla polvillani nivelreumaa, mutta hallitsen sitä nyt rohkeasti. Jos tilanne huononee tulevaisuudessa, saattaa olla tarpeen antaa minulle säännöllistä kipulääkettä. Tätä varten tarvitaan ihmisiä, joilla on jonkin verran kokemusta tai halua oppia linnun lääkityksen antamisesta. Ulkopuolinen aitaus on yleensä mahdollinen, mutta pelinhuoneeni tulee olla lämmitetty niin, että talvella vähintään 18 astetta säilyy. Lämpö on erityisen tärkeää minulle nivelreuman vuoksi. Aitaus tulee olla vähintään 4 metriä pitkä, 1–2 metriä syvä ja noin 2 metriä korkea. On tärkeää, että siellä on monia kiipeämismahdollisuuksia, jotta voin liikkua helposti, vaikka en lensi paljoa – Pappulan tarvitsee pysyä kuntoon. 😊 En halua vilkasta elämää, vaan turvallisuutta, ystävyyttä ja ihmisiä, jotka haluavat ottaa vastuun. Joku, joka avaa sydämeni, saa kiitollisen, pehmeän yhteistyökumppanin, joka haluaa vain tulla. Haluatko antaa minulle erinomaisen kotiruokani?
Lue alkuperäinen (de)
Ich bin Fridoline eine charmante, etwas ältere Halsbandsittich-Dame, die trotz kleiner körperlicher Einschränkungen noch viel Lebensfreude in sich trägt. Ich stamme aus einem Nachlass und suche auf diesem Weg ein tolles neues Für-immer-Zuhause. Möchtest du mehr über mich erfahren? Im Tierheim zeige ich mich als ruhige, zurückhaltende Beobachterin, die lieber ihr eigenes Tempo geht. Da ich keine besonders gute Fliegerin bin, wurde ich von den anderen Vögeln gemobbt und lebe nun separat hier – dadurch bin ich deutlich entspannter. Dennoch macht mich das natürlich einsam, und ich sehne mich nach einem lieben, älteren und ebenfalls ruhigen männlichen Artgenossen, mit dem ich meinen Alltag teilen kann. Ich habe beidseitige Kniegelenksarthrosen, die ich aktuell aber tapfer meistere. Sollte ich in Zukunft stärker eingeschränkt sein, kann es nötig werden, mir gelegentlich Schmerzmittel zu geben. Dafür braucht es Menschen mit etwas Erfahrung oder die Bereitschaft, sich in die Medikamentengabe bei Vögeln einzuarbeiten. Eine Außenvolierenhaltung ist grundsätzlich möglich, allerdings muss mein Schutzraum beheizbar sein, damit im Winter mindestens 18 Grad herrschen. Wärme ist für mich wegen der Arthrosen besonders wichtig. Die Voliere sollte für ein Pärchen mindestens 4 Meter lang, 1 bis 2 Meter tief und etwa 2 Meter hoch sein. Wichtig sind viele Klettermöglichkeiten, damit ich mich problemlos fortbewegen kann, auch wenn ich nicht viel fliege – Vogelfrau möchte ja trotzdem fit bleiben. 🙂 Ich wünsche mir kein super aufregendes Leben, sondernGeborgenheit, Gesellschaft und Menschen, die Verantwortung übernehmen möchten. Wer mein Herz öffnet, bekommt eine dankbare, sanfte Gefährtin, die einfach nur noch ankommen möchte. Möchtest du mir ein tolles Zuhause schenken?
Listattu 4 kuukautta sitten
