Adoptoi Muoiono sempre più spesso di cancro, ma ci aiutano a diagnosticarlo
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 10 vuotta
Eri lajit antavat usein paljon enemmän kuin ne saavat. Koiran rakastajille se ei ole uutta: on koijoja, jotka kykenevät haisemaan epilepsian tai allergisen kriisin tulon, verensokerin laskun diabeteksen potilaassa ja jopa syöpämuodon haisevan. Tämä ei ole vielä tieteellisesti vahvistettu menetelmä, mutta eri tutkijoiden tutkimukset vahvistavat koirien kyvyn tunnistaa melanooma, munuaisten, paksusuolen, munuaisten, prostaatin ja rintasyövän. Todellisuudessa kasvaimet vapauttavat orgaanisia haihtuvia hiilivetyjä kehossa, joita koirat, ansiosta erittäin hyvästä hajunsaannistaan, voivat tunnistaa hengitysilmastojen, virtsan tai ulosteiden näytteissä. Merkittävimmistä italia-kokeista on professori Gianluigi Tavernan tehostama tutkimus Humanitaksessa Milanossa, jossa koirat toimivat sotilaallisen eläinterveystyön keskuksessa Grosseto, missä koirat osoittivat hajuunsaamalla 900:n henkilön virtsanäytteitä, joista osa oli terveitä ja osa prostaattisyöpässä ollutta, ja onnistumisaste lähestyi 98 prosenttia. On myös Medical Detection Dogs Italy -aktiviteetti, ensimmäinen italialainen ei-tuottoisa järjestö, joka tutkii koirien hajujenkäyttöä syövän havaitsemiseksi ja varhaiseksi diagnoosiksi ihmisillä. Järjestö, joka on liittynyt englantilaiseen Medical Detection Dogs -järjestöön, mistä projekti alkoi, pitää tärkeimpänä tavoitteena haastaa epäpuhtaasta, edullisesta ja ahdistamattomasta menetelmästä varhaisen syövän diagnosoimiseksi potilaille: toisin sanoen se etsii vaihtoehtoa nykyisille menetelmille, jotka ovat usein invasiivisia, ahdistavia ja joskus jopa haitallisia ja kallisrakenteisia potilaalle tai kansanterveysjärjestelmälle. Yksi viimeisimmistä aktiviteeteista toteutettiin yhteistyössä IEO-Euroopan syöpäinstiututin ja Milanon yliopiston eläintieteiden ja yleishyvinvointiin liittyvän tiedekunnan kanssa, ja se koskee aivokasvain syövän varhaisdiagnostiikkaa. Kuitenkin todellinen murtoviiva tulee ruotsalaisten tutkijoiden Karolinska-instituutissa, jotka ovat määrittäneet menetelmän syövän havaitsemiseen, joka selittää myös mitä koirat todella haisevat ja havaitsevat näytteissä: ne ovat glykosamiinoglykaaneja, polysakkarideja, jotka ovat muuttuneet ensimmäisinä elementteinä kasvaimien takia ja hajoavat veressä ja virtsassa. Tutkijoiden mukaan tämän menetelmän diagnostinen tarkkuus on kaksinkertainen muiden saatavilla olevien menetelmien verrattuna: käytännössä hajuoton ihmisiin nähden, glykosamiinoglykaanit voidaan helposti havaita koirilla, jotka käyttävät 150 neliösenttimetriä aivoista hajujen tunnistamiseen, kun ihmisiin käytetään vain 5 neliösenttimetriä. Kuten me ihmiset, myös koit kuolevat yhä useammin syövästä, ja nämä sairaudet ovat kasvaneet eksponentiaalisesti eläintarhoissa. Tilastolliset arviot kuolinsyistä osoittavat, että yli 50 % koirista, jotka ovat yli 10-vuotiaita, kehittävät jonkin muodon kasvainta, mutta ikäraja laskee nopeasti, jolloin suositeltava ikä (6–7 vuotta) alennetaan, jolloin kannattaa ottaa koira säännöllisiin kliinisiin tarkastuksiin, mukaan lukien vähän saatavilla olevat seulontatestit, jotka tarjoaa laadukkaammat eläinlääkärit. Todellisuudessa, vain ihmisen vinous vuoksi, ei ole solidaarisuutta tai ymmällyyttä lajejen välillä, vaikka molemmat jakavat monia asioita, mukaan lukien jopa molekyyliä ja vastaanottajia (esimerkiksi rintasyövän). Siten, vaikka ihmiset jatkavat epävakuutuksensa ja ihmiskeskeisyytensä polkua, koirat löytävät aina tavan parantaa suhdetta nykyiseen ihmiseen ja parantaa olemassaoloaan: heidän on aina tehnyt niin emotionaalisen tasapainon ja yhteistyön kautta, mutta nyt he voivat myös "virallisesti" pelastaa monta meistä syövän unelmasta samalla teholla, jolla he voivat diagnosoida varhaisessa vaiheessa ei vain diabetes, vaan myös lähes tulevan migräni-, epilepsian ja narcolepsian kriisin (joille ei vielä ole olemassa kliinistä testiä). Ja seuraavan kerran, kun olemme valmiita askeltaa kissankielten perässä, joiden sisälle keittiöön, olisi älykästä pysähtyä ja ajatella, että – yhdessä koirien, hiosten, mehiläisten ja aineen verkkorungollisen kanssa – heillä on kyky havaita syöpää, koska hajut ovat heidän pääasiallinen viestintämuoto: kuin sanoen, että halutaan tietää riittää kunnioittaa.
Lue alkuperäinen (it)
Le specie diverse dall'umano danno spesso molto di più di quanto ricevono Per gli amanti dei cani non è una novità: ci sono cani in grado di annusare l'arrivo di una crisi epilettica o allergica, l'abbassamento della glicemia in un paziente diabetico e anche l'odore del tumore. Non è ancora una metodologia scientificamente validata, ma da più parti arrivano dai ricercatori studi che confermano la capacità dei cani di riconoscere il melanoma, il cancro della vescica, del colon, dell'ovaio, della prostata e del seno. I tumori, infatti, rilasciano nell’organismo delle particelle organiche volatili, che i cani, grazie al loro straordinario olfatto, riescono ad identificare in campioni di espirato, urina o feci. Tra gli studi italiani più significativi c'è quello che l'urologo Gianluigi Taverna dell'Humanitas di Milano ha condotto con alcuni cani presso il Centro veterinario militare di Grosseto: ai cani sono stati fatti annusare campioni di urine di 900 persone, alcune sane e altre malate di tumore alla prostata, ed il livello di successo ha sfiorato il 98%. E, poi, c'è l'attività della Medical Detection Dogs Italy, che è la prima Onlus in Italia per la ricerca sull’olfatto canino come metodo per l’individuazione e la diagnosi precoce di tumore nell’uomo. Per la Onlus – che è affiliata alla Medical Detection Dogs inglese, da cui ha avuto origine il progetto – l'obiettivo più importante resta la ricerca di un un metodo di diagnosi precoce dei tumori che sia non invasivo, economico e non comporti stress per il paziente: in pratica sta cercando un'alternativa ai metodi attualmente disponibili che, per lo più e a seconda del tipo di tumore, sono invece invasivi, stressanti e talvolta addirittura nocivi e costosi o per il paziente o per il sistema sanitario nazionale. Una delle ultime attività è stata svolta in collaborazione con lo IEO-Istituto Europeo di Oncologia e con il Diparimento di Scienze Veterinarie e Sanità Pubblica dell'Università degli Studi di Milano e riguarda la ricerca per la diagnosi precoce del tumore al polmone. Ma la vera novità arriva dai ricercatori svedesi del Karolinska Institutetin, che hanno definito un metodo di individuazione del cancro che spiegherebbe anche cosa in effetti i cani odorino e rilevino nei campioni: si tratta dei glicosamminoglicani, dei polisaccaridi che sono tra i primi elementi ad essere alterati dai tumori e a disgregarsi nel sangue e nelle urine. Secondo i ricercatori l'accuratezza diagnostica di questo metodo è il doppio di qualsiasi altra metodologia disponibile: praticamente inodori per gli umani, i glicosamminoglicani sono invece facilmente individuabili dai cani, che hanno 150 cmq di area del cervello dedicata proprio al riconoscimento degli odori contro i 5 cmq dell'animale umano. Proprio come noi umani, i cani muoiono sempre più spesso di cancro e anche in rifugio queste patologie sono aumentate in maniera esponenziale. Proiezioni statistiche sulle cause di morte indicano, infatti, che oltre il 50% dei cani di età superiore ai 10 anni svilupperà una forma di neoplasia, ma l'asticella dell'età sta rapidamente scendendo tanto da spingere verso il basso anche l'età (6-7 anni) in cui è opportuno sottoporre il cane ad abituali esami clinici, compresi i pochissimi test di screening oggi disponibili presso i medici veterinari più qualificati. Di fatto, per esclusivo demerito dell'uomo, non c'è comunque solidarietà e compassione tra le specie e ciò nonostante entrambe abbiano in comune moltissime cose, tra cui perfino molecole e recettori (ad es. del tumore al seno). Così, mentre gli uomini proseguono il loro cammino di inciviltà e antropocentrismo, i cani trovano sempre un modo per qualificare il loro rapporto con l'umano di turno e migliorarne l'esistenza: lo fanno da sempre sul piano emotivo e attraverso la cooperazione, ma ora potrebbero anche “ufficialmente” salvare molti di noi dall'incubo del cancro e con la stessa efficacia con cui riescono a diagnosticare precocemente non solo il diabete, ma anche l'imminente arrivo delle crisi di emicrania, epilessia e narcolessia (per le quali addirittura non c'è ancora un test clinico disponibile). E la prossima volta che stiamo per schiacciare col piede le formiche che sono entrate in cucina, sarà bene fermarsi e riflettere sul fatto che – insieme ai cani, ai topi, alle api e a una specie di verme – hanno anch'esse la capacità di diagnosticare il cancro, grazie al fatto che gli odori sono pure per loro la principale forma di comunicazione: come dire che basta voler conoscere per poter rispettare.
Listattu 5 kuukautta sitten
