Adoptoi Nikki
Rasvahybridi · Tuntematon · Nuori · 3 vuotta
Nikki ei ole enää pelokas; hän on sosiaalinen ja nyt rauhallinen ja rakastaa ihmisiä, erityisesti kun hän juoksee pelaamalle heidän kanssaan ja viettää aikaa siellä. Hän on yleensä hiljainen ja lämpimä, joka haluaa havaita kaiken. Lyhyen pelin jälkeen hän nukahtaa ja rentoutuu. Nikki ja hänen veljensä ilmestyivät jotain päivää pois kaiusta ja saivat mielellään ruokaa naiselta, joka antoi heille paskan. Kaksi jäi naapurustoon naisen asunnon lähelle, koska he tiesivät aina olevan jotain syötävää siellä. Mutta lopulta nainen päätti, että pojat olivat liian suuria jatkaa heidän ruokkimistaan ja ajatteli hyvän ideana tuoda molemmat eläinpuoleen Odaiin. Kun he saapuivat sinne tammikuussa 2023, Nikki ja hänen veljensä sai hyvää hoitoa, mutta hänen elämänsä muut kuukaudet eivät sisältäneet rokotteita ja siksi he altistuivat sairauksiin, jotka eivät välttämättä ole suurissa eläinpuoleissa monien koirien kanssa. Valitettavasti Parvovirus ei säästänyt myöskään kahden koiranpojan, ja molemmat sairastuivat. Vaikka Nikki ja hänen veljensä otettiin välittömästi hätätilaan intensiivilhoitoon, vain Nikki selvisi tästä virusista, kun taas hänen veljensä joutui surullisesti kuolemaan. Nikki oli vahva ja, kun hän taisteli useita päiviä virusia vastaan, lääkäreiden huolenpitoa ja ravintoa saadakseen, hänet päästi eläinlääkärintalon lähtemään takaisin eläinpuoleen. Rokotusohjelma pystyi nyt alkamaan, ja Nikki sai siirtyä penkkiin pienempiin koirapojen kanssa eläinpuolella. Fyysisesti hän on nyt suurin, mutta kaikkien koirapojen keskuudessa hän on edelleen varovain pieni poika. Koska hänen elämänsä alkoi ei niin hyvästi, hänellä on vielä jotain pelkoa ihmisiä kohtaan ja hän ei vielä tiedä täysin, miten arvioida heitä. Hoitajat antavat nyt hänelle mahdollisuuden ottaa hänet kiinni ja kuljettaa pelaamalle, mutta se vie todennäköisesti jonkin aikaa ennen kuin hän voi lähestyä vieraita täydellisen luottamuksella. Tämä vaatii paljon kärsivällisyyttä ja positiivista vahvistusta. Tämä eläin jätettiin.
Lue alkuperäinen (de)
Nikki ist nicht mehr schüchtern, er wurde sozialisiert und inzwischen ist er entspannt und liebt Menschen, besonders wenn er mit ihnen zum Spielplatz läuft und dort mit ihnen Zeit verbringt.Allgemein ist er ein ruhiger, lieber Hund, der gerne alles beobachtet. Nach kurzem Toben legt er sich hin und entspannt sich. Nikki und sein Bruder tauchten irgendwann einmal aus dem Nirgendwo auf und wurden freundlicherweise von einer Dame gefüttert, die Mitleid mit den beiden Kerlchen hatte. Die beiden blieben immer in der Nähe der Wohnung dieser Frau, weil sie wussten, dass es dort immer wieder etwas zu Fressen geben wird. Doch irgendwann kam der Punkt, da entschied die Dame, dass die Jungs nun zu groß sind um weiter durchgefüttert zu werden und sie fand es eine gute Idee, beide ins Tierheim Odai zu bringen. Dort angekommen, das war übrigens im Februar 2023, waren Nikki und sein Bruder zwar gut aufgehoben, hatten in ihren wenigen Lebensmonaten aber keinerlei Impfungen erhalten und waren deshalb recht schnell den Krankheiten ausgesetzt, die zwangsläufig in einem großen Tierheim mit vielen Hunden existieren. Leider machte damals auch das Virus Parvovirose nicht vor den beiden Welpen halt und beide erkrankten daran. Obwohl Nikki und sein Bruder sofort in die Notaufnahme auf die Intensivstation eingeliefert wurden, schaffte es nur Nikki dieses Virus zu besiegen, sein Bruder musste leider über die Regenbrücke gehen. Nikki war stark genug und nach ein paar Tagen hartem Kampf gegen dieses Virus und der Nachsorge und dem Aufpäppeln durch die Ärzte durfte Nikki die Tierklinik verlassen und ins Tierheim zurück kehren. Das Impfschema konnte nun beginnen und Nikki durfte im Tierheim in einen Zwinger mit kleineren Welpen einziehen. Dort ist er körperlich nun zwar der größte, aber von allen Welpen der schüchternste kleine Kerl. Durch den nicht ganz so tollen Start in sein junges Leben hat er noch etwas Angst vor Menschen und weiß noch nicht so genau, wie er diese einschätzen soll. Von den Pflegerinnen lässt er sich nun schon auf den Arm nehmen und zum Spielplatz tragen, doch es wird bestimmt noch ein bisschen dauern, bis er ganz unbefangen auf fremde Menschen zugehen wird. Dazu bedarf es viel Geduld und positive Verstärkung.
Listattu 5 kuukautta sitten
