Adoptoi Olli
Rasvahybridi · Mies · Aikuinen · 5 vuotta
Minun elämäni alkoi toivottavasti kauniiksi. Isäni oli maatilan koira Ranskaa ja me koirapuolikset olimme haluttomia lapsia. Siksi meitä kohtasi huonosti naisen taholta, kun olimme vielä hyvin pieniä. Muutaman viikon päästä myös siskoni ja minä tautimme vakavasti. Hyvät ihmiset eläinten suojelujärjestöstä huomasivat tämän onneksi ja veivät meidät eläinlääkäriin. Siellä kuulimme ihmisten kertovan, että tauti on nimeltään parvovirus ja he yrittivät pelastaa elämämme. Valitettavasti vain veljeni ja minä selvisimme sairauden. Kun olimme lopulta terveitä, pääsimme matkustamaan Saksan eläinsuoja Herzsprungin parempaan elämään. Vaikka olimme vielä hyvin nuoria, kokemukset lastenajalta olivat jättäneet syviä haavoja meihin. Meillä oli paljon pelkoja ja lähestymme ihmisiä erittäin epäluottamuksesta. Veljeni oli meistä rohkeampi ja avasi itsensä nopeammin uusille ihmisille. Siksi hän löysi jo rakkaan uuden kotirakennuksen ja hänen omistajansa työskentelevät paljon hänen kanssaan auttaen häntä pelkojaan ylittämään. Minulle se on hieman vaikeampaa, koska en uskalla luottaa uusiin ihmisiin. Omat adoptiovanhemmet eläinsuojassa ovat työskennelleet paljon minun kanssani ja antaneet minulle paljon lepakoita. Mutta olen rakentanut suuren yhteyden vain omiin suosikkisävyyn Dorisiin. Rakastan häntä äärettömästi ja imeytyy jokaiseen lepakoonsa. Hän kanssa käyn monta kävelyä. Me pelaamme yhdessä ja voimme rauhoittua tuntikausia. Mutta olen näin käyttäytymään ainoastaan Dorisin kanssa, koska vaikka olen tuntemassa muita hoitohenkilökuntaa pitkään, olen osoittanut ei kiinnostusta luottamuksen rakentamiseen. Näytän eläinsuojassa koirana, joka luottaa vain tietylle henkilölle ja pysyy siinä erittäin uskollisesti. Voit kuvitella, että tästä syystä on vaikea löytää minulle uutta kotia. Tähän mennessä olen tapaannut monia kiinnostuneita ihmisiä, mutta en ole lämmittynyt kukaan. Nämä vierailut olivat erittäin stressaavia ja iso rasite minulle. Siksi eläinsuojan Herzsprungin tiimi on päättänyt, että minä voi jäädä tarpeeseen. Koska tunnen itseni hyvältä täällä ja olen löytänyt koirasystäviä, joita todella pidän. Olisi super, jos löysin pitkäaikaisia hyväksikäyttäjiä, jotka haluaisivat tukea minua.
Lue alkuperäinen (de)
mein Start ins Leben war leider alles andere als schön. Meine Mama war ein Hofhund von einer Frau in Rumänien und wir Babys waren unerwünschter Nachwuchs. Deswegen wurden wir schon als wir ganz klein waren, von der Frau schlecht behandelt. Nach wenigen Wochen sind meine Geschwister und ich dann auch noch sehr krank geworden. Liebe Menschen von einer Tierschutzorganisation haben dies zum Glück mitbekommen und uns zu einem Tierarzt bringen lassen. Dort haben wir von den Zweibeinern gehört, dass sich die Krankheit Parvovirose nennt und sie haben versucht, uns das Leben zu retten. Bedauerlicherweise haben nur mein Bruder und ich diese Krankheit überlebt. Als wir endlich wieder gesund waren, durften wir für ein besseres Leben nach Deutschland ins Tierheim Herzsprung reisen. Obwohl wir noch sehr jung waren, hatten die Erfahrungen aus unserer Welpenzeit tiefe Narben bei uns hinterlassen. Wir hatten sehr viele Ängste und treten bis heute Menschen mit großem Misstrauen entgegen. Mein Bruder war der Mutigere von uns beiden und war schneller bereit, sich neuen Menschen zu öffnen. So hat er bereits ein liebes neues Zuhause gefunden und seine Besitzer arbeiten viel mit ihm, damit er seine Ängste weiter abbaut. Bei mir gestaltet sich dies etwas schwieriger, da ich mich neuen Menschen nicht traue. Meine Pflegefrauchen und -Herrchen hier im Tierheim haben viel mit mir gearbeitet und mir sehr viel Zuwendung geschenkt. Doch nur zu meinem Lieblings-Pflegefrauchen Doris habe ich eine tolle Bindung aufgebaut. Ich liebe sie unendlich und sauge jede Zuneigung von ihr auf. Mit ihr unternehme ich viele Spaziergänge. Wir toben zusammen und miteinander kuscheln könnten wir stundenlang. Doch so verhalte ich mich nur bei Doris, denn selbst gegenüber den anderen Pflegerinnen und Pflegern hier zeige ich bisher kein Interesse daran, Vertrauen aufzubauen, obwohl ich sie nun schon lange kenne. Ich zeige mich hier im Tierheim als Hundemann, der sich nur einer bestimmten Person anvertraut und dieser dann sehr treu zur Seite steht. Ihr könnt euch sicher vorstellen, dass es daher schwierig ist, ein neues Zuhause für mich zu finden. Inzwischen habe ich viele Interessentinnen und Interessenten kennengelernt, doch wurde mit niemandem warm. Diese Besuche waren sehr stressig und eine große Belastung für mich. Daher hat das Team vom Tierheim Herzsprung beschlossen, dass ich auf dem Gnadenhof bleiben kann. Denn hier fühle ich mich wohl und habe auch Hundekumpels gefunden, die ich sehr gerne habe. Es wäre super schön, wenn ich Langzeitpaten finden würde, die mich gerne unterstützen möchten. Wir benötigen Ihre Zustimmung zum Laden der Übersetzungen
Listattu 4 kuukautta sitten
