Adoptoi POPPY
Rasvahybridi · Mies · Iäkäs · 10 vuotta
Minun nimeni on Poppy, ja etsin ikuista perhettäni! 🐾 🔹 Sukupuoli: uros ♂️ 🔹 Arvioitu syntymäaika: helmikuu 2016 🔹 Koko: pieni–keskikokoinen 🔹 Luonne: arka ‼️ Olen eläinsuojelussa Romaniassa, eikä minua voi tavata ennen adoptiota 🐾 Olen Poppy... 🐾 En enää oikein tiedä, kuinka kauan olen ollut täällä lukittuna. Vuodenajat vaihtuvat, ja vuodet myös. Olen nähnyt koirien saapuvan ja lähtevän perheidensä luo... ja minä jäin. Aina samojen tankojen taakse. Ajan myötä ymmärsin lopulta, ettei kukaan todella katsonut minua. Olen yksi noista vanhoista, unohdetuista koirista, joihin ihmiset eivät halua katsoa, koska ne eivät ole enää nuoria eivätkä muodikkaita. Niitä, joiden odotetaan vain hiipuvan pois välinpitämättömyydessä. Silti olen yhä täällä. Olen arka, kun en tunne jotakuta, ja jos minua pelottaa, saatan nipistää. En aggressiosta, vaan pelosta! Pidättyvyyteni takana on koira, joka ei ole koskaan lakannut toivomasta, vaikka tuo pieni valo joskus välkkyykin. En enää tarvitse paljoa. Ei loistelua eikä erikoisia seikkailuja. Vain mukavan peti, rauhallisen kodin ja jonkun, joka valmis katsomaan minua toisin kuin vanhaa suojakoiraa. En suostu uskomaan, että tarinani täytyy päättyä tähän. Älkää antako minun muuttua niiksi koirista, jotka kuolevat unohdettuina, koskaan tietämättä vielä kerran perheen lämpöä. Antakaa minulle
Lue alkuperäinen (fr)
Je m'appelle Poppy, et je cherche ma famille pour la vie ! 🐾 🔹 Sexe : mâle ♂️ 🔹 Naissance estimée : février 2016 🔹 Taille : petite-moyenne 🔹 Caractère : craintif ‼️ Je me trouve en fourrière en Roumanie, vous ne pourrez pas me rencontrer avant de m'adopter 🐾 Moi c’est Poppy... 🐾 Je ne sais plus vraiment depuis combien de temps je suis enfermé ici. Les saisons passent, les années aussi. J'ai vu des chiens arriver, repartir vers leur famille... et moi, je suis resté. Toujours derrière les mêmes barreaux. Au fil du temps, j'ai fini par comprendre que personne ne me regardait vraiment. Je fais partie de ces vieux chiens oubliés, ceux dont on détourne les yeux parce qu'ils ne sont plus jeunes, plus à la mode. Ceux dont on attend simplement qu'ils s'éteignent dans l'indifférence. Pourtant, je suis toujours là. Je suis un timide quand je ne connais pas, et si je prends peur je pourrais pincer. Non par aggressivité mais par peur ! Derrière ma réserve se cache un chien qui n'a jamais cessé d'espérer, même si parfois cette petite lumière vacille. Je n'ai plus besoin de grand-chose. Ni de performances, ni d'aventures extraordinaires. Juste d'un panier confortable, d'un foyer calme et d'une personne prête à me regarder autrement que comme un vieux chien de fourrière. Je refuse de croire que mon histoire doit se terminer ici. S'il vous plaît, ne me laissez pas devenir un de ces chiens qui meurent dans l'oubli, sans avoir connu une dernière fois la chaleur d'une famille. Offrez-moi
Listattu viime viikolla
