Adoptoi Ruby
Rasvahybridi · Tuntematon · Vanhempi · 4 kuukautta
Kuntoutushoito Rubylle, kertoo Sabine S.: «Lomallani Sri Lankassa kävin kävelemässä maaseudulla. Kuten aina, kohtasin monenlaisia kadun koiria, jotka valitettavasti ovat yleinen näky saarivaltiossa. Jos koiralla on onni, se kuuluu perheeseen. Silloin se asuu kiinteistöllä ja syö riisi- tai currypaloja. Muuten kadun koirat jollain tavalla onnistuvat selviytymään. Juuri tuolla kävelyllä löysin Ruby-nimisen pentuepennun, joka piiloutui tiilen taakse. Minulla oli aina mukana ruokaa, joten laitoin sitä pikkuiselle nartulle, mutta se piiloutui entistä enemmän. Kysyin ohikulkijoilta Rubyn tulemisesta, mutta kukaan ei tiennyt mitään – ei edes siitä, onko sillä emo. Niinpä otin pienen hiiren mukaani. Se oli erittäin janoinen, nälkäinen ja peloissaan. Myöhemmin sen ollessa sylissäni se nukuikin pitkään, ja minä pääsin ensin keräämään kirppuja. Ja huomasin, miten pieni se oikeasti oli, iho raaputettuna ja punoittavana. Tämä on myös yleinen näky kadulla: raaputtavia, kutisevia eläimiä. Seuraavana päivänä matkasimme 3 tunnin bussimatkan rannikon suuntaan. Reppuni muuttui Rubylle turvapaikaksi seuraavien viikkojen ajaksi. Aina kun äänet nousivat, mikä on Sri Lankassa varsin usein, se painui syvemmälle repun sisään. Kävimme myös eläinlääkärillä, jossa Ruby sai ensimmäisen rokotuksensa, ja minut peitettiin voiteilla, jauheilla, vitamiinisiroilla, antibiooteilla, antihistamiineilla ja madonlääkkeillä... On hyvä, että olen hoitaja! Ensimmäisinä viikkoina Ruby pelkäsi vielä paljon, mutta pikkuhiljaa se alkoi uskaltaa enemmän, tuli iloiseksi, ja nyt se on 4 kuukauden jälkeen terve teini. Valitettavasti Ruby jouduttiin viemään eläinsuojeluun, koska palasin Saksaan. Olen kiitollinen, että siellä se on hyvin hoidettu ja saa leikkiä muiden koirien kanssa. Rubyn myötä Sri Lankassa on nyt yksi kadunkoira vähemmän. Tämä eläin voi olla ahdistunut tuttomiin tilanteisiin.
Lue alkuperäinen (de)
𝗩𝗲𝗿𝗺𝗶𝘁𝘁𝗹𝘂𝗻𝗴𝘀𝗵𝗶𝗹𝗳𝗲 𝗳ü𝗿 𝗥𝘂𝗯𝘆 Rubys Geschichte, erzählt von Sabine S.: „In meinem Urlaub auf Sri Lanka bin ich in ländlicher Gegend spazieren gegangen. Wie an jedem Tag begegnete mir eine Vielzahl an Straßenhunden, die in diesem Inselstaat leider ein sehr gängiges Bild darstellen. Wenn ein Hund Glück hat, gehört er zu einer Familie. Dann fristet er sein Dasein vor dem Grundstück und wird mit Reis/Curryresten gefüttert.Ansonsten überleben die Straßenhunde irgendwie. Auf eben diesem Spaziergang fand ich Ruby, einen Welpen, der hinter einem Ziegel kauerte.Ich hatte immer Futter dabei und legte der kleinen Hündin etwas hin, aber sie versteckte sich noch mehr. Ich befragte die Menschen, die vorbei gingen nach Rubys Hernkunft, aber keiner wusste etwas darüber – erst recht nicht, ob es eine Hundemama gibt. Also nahm ich die kleine Maus mit.Sie hatte großen Durst, Hunger und Angst.Später, auf meinem Schoss liegend, schlief sie lange und ich konnte erstmal Flöhe runter sammeln. Und sehen, wie klein sie wirklich war, ihre Haut zerkratzt und rot. Auch das sieht man im Straßenbild ständig: juckende, sich kratzende Tiere.Am nächsten Tag fuhren wir 3 Stunden mit dem Bus in Richtung Strand.Mein Rucksack wurde für die nächsten Wochen Rubys Sicherheitsplatz. Wann immer es laut wurde, was in Sri Lanka ziemlich oft der Fall ist, sank sie tiefer in den Rucksack. Auch ging es gleich zum Tierarzt, wo Ruby ihre erste Impfung bekam und ich eingedeckt wurde mit Cremes, Puder, Vitaminsäften, Antibiotika, Antihistaminika, Wurmtablette…Wie gut, dass ich Krankenschwester bin! Die ersten Wochen war Ruby weiterhin ängstlich, jedoch wurde sie langsam mutiger, fröhlicher und ist nun nach 4 Monaten eine gesunde Teenagerin.Leider musste Ruby mittlerweile in ein Tierheim, da ich nach Deutschland zurückgekehrt bin. Ich bin dankbar, dass sie dort gut versorgt wird und mit anderen Hunden spielen kann. Mit Ruby gibt es nun eine Straßenhündin weniger in SL.Ruby, die nicht jeden Tag kämp
Listattu 3 kuukautta sitten
