Adoptoi Témoignage d’adoption du chaton SHIRIN
Rasvahybridi · Tuntematon · Aikuinen · 7 vuotta
Testimonio siitä, että kissoa SHIRIN otettiin kotiin. Julkaistu 23.12.2019 21.12.2021 by Brigit Ex Sweetie nimeltä Shirin tämä nuori nainen on löytänyt erittäin hyvän kasvattajaperheen, jossa on paljon kissoja ja rakkautta jaetaan... Testimonio siitä, että kissoa SHIRIN otettiin kotiin: Otettu 3 kuukauden ikään, alussa vuonna 2016 yhdessä talon kissojen "Loulou Cracra" kanssa, Shirin pelastettiin muiden koirien ja siskojen kanssa pimeästä hylkäyksestä. Esittely Shirinille uudelle kasvattajaperheelle: Hei, hei! Olen Sweetie, eli nyt Shîrîn. Se on sama asia, mutta toisessa kielessä: se tarkoittaa "sokeripaloja ja kauneutta". Tämä on täydellinen, minä rakastan leivonnaisia! Olin otettu kotiin 3 kuukauden ikään yli vuosi sitten, mutta... Nyt kun olen oppinut tuntemaan perheeni paremmin, voin kertoa uudesta elämästäni. Kaikki alkoi Corinnen (Hänen kasvattajaperheensä, Kyllä, olen kiinnostunut...) sähköpostikansiossa. Siellä oli ihmisiä, jotka kirjoittivat haluavansa ottaa kotiin kissoa, ja heidän olivat löytäneet minut todella kauniiksi. No, heillä oli oikeus. Mutta Corinne ja muut taivaanveljekset järjestössä luki joka päivä satoja sähköposteja ihmisiltä, jotka sanovat meidät kissoja ja kissoja todella kauniiksi. No, nämä ihmiset tekivät vaivaa, he kirjoittivat oikean motivaation sähköpostin. Joten Corinne soitti heihin: hän kysyi heiltä paljon kysymyksiä. Puhelimen toisella päässä Vic (minun uusi isoisä) selitti, että hänellä oli yksi suuri kissa ja ei halunnut, että hänen kissojaan ei olisi surullinen. Hän kuvaili suuren kissan luonteen ja Corinne ajatteli, että se sopii minuun. Joten hän ehdotti Vicille ja Spidermanille, että he voivat edetä esittelyissä. Minä tulen iltapäivällä vierailulle mitä voisi olla minun uusi koti. No, kun Corinne avasi kassiini, minä ei oikein haluaisi siirtyä, minä olin lämmin ja unessani rauhallisesti. Lopulta, suuret tuntemattomat kädet vetivät minut ulos: se oli Spiderman. Sitten Loulou Cracra (suuri harmaa kissa) tuli nähtäväksi minua, minä kasvoisin hieman, vain näytöksen takia: olin pieni, tiedätte... Minun täytyi varmistaa, että minua kunnioitettiin! Muuten, suuri kissa oli aika ystävällinen, hän antoi minulle syödä hänen kroquetinsa. Uskon, että Corinne oli vaikuttunut. Kuten Vic ja Spiderman? Tsss... sinä puhut, minä voitin heidät välittömästi. Nosta se ylös. Shirinin saapuminen uudelle kotiin: Kahdeksantoista päivää myöhemmin, minä tulin pysyvästi! Vartteli minua tunnin kestävää rentoutumista... Ja sitten alkoi purra, pelaamaan, huolettaen uutta ystävää pehmeästi. Iltapäivällä minä valloin omia sänkyäni, annoin paljon ystävällisyyttä. Vic ja Spiderman sanovat, että he eivät ole koskaan näyttäneet kissoa niin hyvin käyttäytyneen: tietysti, minä kasvatettiin kahden erinomaisen äidin kautta: Mom Cat (Saphir - otettu kotiin yhden kissojen kanssa - testi korkeassa lukemassa) ja Corinne (yksi meidän uskollisista vapaaehtoisista). Minkä tahansa tapauksessa, minä luotin täysin hyväntehtooni, he olivat sitoutuneet seuraamaan suhteemme Loulou Cracran ja minun välistä: jos olisi ollut mikään ongelma, Corinne olisi tullut nopeasti hakemaan minut... Mutta itse asiassa, Corinne oli oikeassa, se on erinomaista!! Yhdessä Loulou Cracran kanssa, se on täydellinen: emme koskaan vägellyt ja nyt hän pelaa minua hulluna. Tein hieman maagista, kun haluan nukahtaessaan hänen viereen ja boom, se on voitettu. Ihmiset? No, ne ovat yksinkertaisia, he rakastavat meitä - ja me hyödynnämme sitä täysin (sarjakuvamainen miukaus... ahahahh). Koska Vic, hän ei ole lopettanut järjestön edistämistä. (Kiitos!!) Jopa minun uusi eläinlääkäri arvioi järjestön vakavuuden sekä asennetta asennetta kohtaan että terveyttä: me, kissoja ja kissoja Drancy Schoolista, olemme rokotettuja, mutta myös testattuja kaikista huonoista taudeista, jotka voivat vaikuttaa meihin. Ei yllätyksiä! Vuoden ja puolentoista jälkeen adoptioistani olen muuttunut hyvin vähän. Olen erittäin puhelia, minulla on paljon energiaa, rakastan pelaamista, tehdä pieniä pikkuvirheitä ja suuria tilanteita, jotka tekevät kaikkialla istuvat naura. Olen koomi, mutta olen myös hyvin lämpimä. Vinkki kaikille ihanuusisille: se on huolellinen tasapaino saada mitä haluat ihmisten puolesta! Näin, näin... Ennen kuin menen takaisin minun suosituimpiin pikkuvirheisiin, haluan sanoa tuhat kertaa kiitos Corinnelle: kotoa, suuhun, huolehtimisesta minusta ja vieläkin kysymästä minusta, vaikka etäisyys on! Mia! Shîrîn/Sweetie Nosta se ylös Jakaa: Klikkaa tulostamiseen (avaa uudessa ikkunassa)
Lue alkuperäinen (fr)
Témoignage d’adoption du chaton SHIRIN Publié le 23 décembre 201921 décembre 2021 par Brigit Ex Sweetie rebaptisée Shirin cette jeune demoiselle a trouvé une super famille d’adoption pleine de chats et d’amour à partager… Le témoignage de l’adoption du chaton SHIRIN : Adoptée à 3 mois début 2016 avec le chat de la maison « Loulou Cracra », Shirin a été sauvée avec sa mère et ses frères et sœurs après un abandon sauvage. La présentation de Shirin à sa nouvelle famille d’adoption : Bonjour, bonjour ! Moi c’est Sweetie, enfin… maintenant je m’appelle Shîrîn. C’est la même chose mais dans une autre langue : ça veut dire « douceurs et sucreries ». Ça tombe bien, moi, les pâtisseries… j’adore ça ! J’ai été adoptée à 3 mois il y a déjà plus d’un an mais… Maintenant que je connais bien ma nouvelle famille, je peux vous raconter ma nouvelle vie. Tout a commencé dans la boîte mail de Corinne (Sa Famille d’Accueil, Eh oui, je suis une curieuse…). Il y a des gens qui lui ont écrit pour dire qu’ils voulaient adopter un chaton et qu’ils me trouvaient super mimi. Là, en ce qui me concerne, ils marquaient un point. Mais Corinne et les autres anges gardiens de l’Association, ils en lisent des dizaines par jour, des mails où les gens disent que nous, les chats et les chatons, on est super mignons. Bon, ces gens-là, avaient fait un effort, ils avaient fait un vrai mail de motivation. Alors Corinne, elle a appelé les gens : elle leur a posé pleeeeiiin de questions. A l’autre bout du fil, Vic (c’est ma nouvelle maîtresse) a expliqué qu’elle avait un grand chat unique et qu’elle ne voulait pas qu’il devienne triste. Elle a décrit le caractère du grand chat et Corinne a eu l’air de penser que ça pourrait coller avec moi. Du coup, elle a proposé à Vic et Spiderman de procéder aux présentations. J’suis arrivée un soir pour visiter ce qui pourrait être ma nouvelle maison. Bon, quand Corinne a ouvert mon sac, j’avais pas trop envie de bouger, j’étais bien au chaud, je dormais tranquille. Finalement de grandes mains inconnues m’ont extirpée : c’était Spiderman. Après, Loulou Cracra (c’est un grand chat gris), est venu me voir, je l’ai un peu grogné, pour la forme : j’étais une crevette quoi… fallait bien que je me fasse respecter ! Sinon, il était plutôt sympa le grand chat, il m’a même laissée manger ses croquettes. Je crois que Corinne était emballée. Tout comme Vic et Spiderman ? Tsss…. tu parles, je les ai conquis tout de suite Aller en haut L’arrivée de Shirin dans son nouveau foyer : Dix jours plus tard, j’ai débarqué pour de bon ! Il m’a fallu une heure pour me détendre… Et puis j’ai commencé à ronronner, à jouer, à embêter mon nouveau copain gentiment. Le soir, j’ai pris possession de mon lit, j’ai fait des câlins à gogo. Vic et Spiderman ont dit qu’ils n’avaient jamais vu chaton aussi bien dans ses pattes : ben oui, normal, j’ai été élevée par deux mamans formidables : Maman Chat (Saphir – adoptée avec un de ses petits – témoignage à lire ici) et Corinne (une de nos fidèles bénévoles). De toute façon, je faisais entièrement confiance à mes bienfaitrices, elles s’étaient engagées à se tenir au courant de l’évolution des relations entre Loulou Cracra et moi : s’il y avait eu le moindre accroc, Corinne, revenait me chercher fissa… Mais en fait, Corinne avait raison, c’est super !! Avec Loulou Cracra, c’est nickel : on ne s’est jamais battus et maintenant il joue avec moi comme un petit fou. Je lui fais un peu de charme quand je veux dormir près de lui et hop, c’est gagné. Mes humains ? Bah eux, c’est simple, ils sont amoureux de nous – et on en profite bien (miaulement sardonique… ahahahh). Depuis Vic, elle n’arrête pas de faire de la pub pour l’Association. (Merci !!) Même ma nouvelle vétérinaire a salué le sérieux des filles de l’association, tant au niveau de l’attention portée aux conditions du placement qu’au niveau sanitaire : nous, les chats et chatons de l’Ecole de Drancy, nous sommes vaccinés mais aussi testés pour toutes les moches maladies qui peuvent nous atteindre. Pas de mauvaise surprise ! Un an et demi après mon adoption, je n’ai guère changé. Je suis une grande, grande bavarde, j’ai une pêche d’enfer, j’adoooore jouer, faire des petites bêtises et des gros caprices, qui font rire tout le monde autour de moi. Je suis un clown, mais je suis aussi très câline – conseil à tous mes potes félins : c’est un savant dosage pour faire ce que l’on veut des humains ! Voilà, voilà… Avant de retourner à mes petites bêtises favorites, je voudrais encore dire mille fois merci à Corinne : pour son accueil, pour ses bisous, pour avoir pris soin de moi, et pour prendre encore de mes nouvelles, malgré la distance. Mia !Shîrîn/Sweetie Aller en hautPartager : Imprimer(ouvre dans une nouvelle fenêtre) Imprimer Envoyer un lien par e-mail à un ami(ouvre dans une nouvelle fenêtre) E-mail J’aime ça :J’aime Chargement… Articles similaires
Listattu 3 kuukautta sitten
