Adoptoi Amelia
Rasvahybridi · Nainen · Iäkäs · 89 vuotta
Lentokentällä oleva läpimeno, hukkakissan naiskissa ja eläinkansan suopeat työntekijät lentokentällä – nämä olivat yhdessä toimineet tekijät Ameliaa koskevaan onnelliseen loppuun... Kauniisti nuori nainen värikkaalla karvalla ilmestyi eräänä kauniina päivänä mainittuun lentokenttään. Kukaan ei tiennyt, mistä hän oli tullut, ja koska hänen pysyminensä siellä oli erittäin vaarallista pelokkaalle mutta hyvin ihmisystävälliselle koiralle sekä mahdotonta turvallisuussyistä, häntä yritettiin jatkuvasti panna pois. Kuitenkin lentokentällä ei ole taloja, puuja, varjoa, vettä, ruokaa eikä tietenkään ihmisiä – ja niinpä Amelia palasi aina takaisin paikkaan, jossa hän ainakin löysi vettä, ruokaa ja varjoista sammaloitavaa paikkaa. Jossain vaiheessa työntekijät eivät enää voineet katsoa, kuinka kotirakkautta etsinyt kaunotar hankki yhä enemmän kontaktia ja sai sitä kieltää, ja he soittivat espanjalaisille kumppaneillemme, jotka ottivat heti huomioon Amelian. Amelian ensimmäisen "adoptio" mukaisesti häntä nimettiin lentäjä Amelia Earhartin mukaan, joka lensi pois kesäkuussa 1937 ja on kadonnut sen jälkeen... Meidän Ameliaamme ei koskaan pidä pitää kadonnutta, mutta toivotte mielellämme hänelle hieman enemmän vapautta kuin hänellä nykyisin eläinkylässä on. Hän on vasta seitsemän kuukauden ikäinen (syyskuussa 2022), mutta hän on jo kokenut paljon, selvinnyt kylmästä, nälästä, kurkistuksesta ja lämmöstä, ja varmasti hän ei aina ole saanut kattoa raskaassa sateessa, ja me olemme varmoja siitä, että Amelia arvostaa istuimien tai pehmeiden koirapussareiden mukavuutta enemmän kuin monet muut koirat. Luontevasti pieni backfisch selviytyy hyvin kaikkien nelijalkaisien kollegoiden kanssa. Amelia on selvästi iloinen siitä, ettei hänen tarvitse johtaa yksinäistä matkailijaelämää ja hän pelaa ja juoksee muiden nuorten koirien kanssa kuin ei olisi olemassa mitään muuta. Aluksi Amelia on hieman varovainen kahden jalankulkijaan, mutta lämpenee nopeasti ja antautuu äärettömiin sulatusten kunnes hän on ylittänyt pelokkuutensa. Toivomme Ameliasta rakastavaa kotia viihtyisillä ja vaatimattomilla ihmisillä, jotka voivat opettaa hänelle pienkoiran perus käyttäytymistä ja ehkä hieman kiusausta, näyttää hänelle, että hän voi turvallisesti jättää menneisyytensä taakseen ja ettei häntä koskaan enää ole yksinäinen.
Lue alkuperäinen (de)
Ein Flugplatz mitten in der Pampa, eine herrenlose Hündin und ein paar tierliebe Mitarbeiter auf dem Flugfeld- dies waren in Amelias Fall dir Zutaten für ein Happyend… Die überaus hübsche junge Dame mit dem gestromten Fell tauchte nämlich eines schönen Tages auf besagtem Flugplatz auf. Niemand wusste, woher sie kam und da der Aufenthalt für die zwar schüchterne, doch extrem menschenbezogene Hundedame dort äußerst gefährlich und auch aus sicherheitstechnischen Gründen schlicht und einfach nicht möglich war, wurde mehrfach versucht, sie zu verscheuchen. Rund um den Flugplatz befinden sich jedoch weit und breit keine Häuser, keine schattenspendenden Bäume, kein Wasser, kein Futter und natürlich auch keine Menschen- und so kehrte Amelia wieder und wieder an den Ort zurück, wo sie immerhin etwas Wasser und Futter und ein schattiges Plätzchen zum schlafen vorfand. Irgendwann konnten es die Mitarbeiter nicht mehr mit ansehen, wie die heimatlose Schönheit immer mehr Anschluss suchte und nicht bekommen durfte und sie riefen unsere spanischen Partner an, die sich sofort um Amelia kümmerten. Passend zu Amelias erster “Wahlheimat” wurde sie nach der Pilotin Amelia Earhart benannt, die im Juli 1937 davonflog und seither als verschollen gilt… Als verschollen wird unsere Amelia hoffentlich niemals gelten, doch etwas mehr Freiheit als sie nun im Tierheim hat, würden wir ihr natürlich schon wünschen. Mit ihren zarten sieben Monaten (Stand 09/2022) hat sie schon so einiges erlebt, hat Kälte, Hunger, Durst und Hitze getrotzt, sicherlich auch bei strömendem Regen nicht immer ein Dach über dem Kopf gehabt und wir sind uns ganz sicher, dass Amelia den Luxus einer Couch oder eines weichen Hundebetts mehr zu schätzen wisen wird als so manch anderer Hund. Natürlich versteht sich unser Backfischlein mit sämtlichen vierbeinigen Kollegen ganz ausgezeichnet. Amelia ist offensichtlich froh, kein einsames Vagabundendasein mehr fristen zu müssen und sie spielt und rennt mit den anderen Jungspunden um die Wette, als gäbe es kein Morgen. Zweibeinern gegenüber ziert sich Amelia anfangs ein kleines Bisschen, taut jedoch sehr schnell auf und gibt sich endlosen Kuscheleien hin, wenn sie ihre Schüchternheit überwunden hat. Wir wünschen uns für Amelia ein liebevolles Zuhause mit lustigen und geduldigen Menschen, die ihr sowohl das Kleine Hunde- Einmaleins, als auch den einen oder anderen Blödsinn beibringen und ihr zeigen, dass sie ihre Vergangenheit getrost hinter sich lassen kann und niemals mehr einsam sein wird.
Listattu 4 kuukautta sitten
