Adoptoi Cuzco
Rasvahybridi · Tuntematon
Meidän pieni Cuzco on lähtenyt... ja emme voi uskoa... Hänen väsynyt pieni sydämensä ei kestänyt tätä erittäin kuumaan päivää, joka päätti katastrofaalisella myrskyllä. Lopullisessa ulkoilussa hän kaatui, ei enää pystynyt noustamaan ja hänet otettiin välittömästi eläintarhoon. Ultrapäästöllä ja EKG:llä diagnosointi tuli, vaikka hänelle annettiin hoitoa, hänen sydämensä oli väsynyt ja hengityksensä ei enää seurannut. Yritettiin viimeistä hoitoa, viimeinen mahdollisuus, viimeinen toivo. Sateessa ja hellepouta-alueella kaikki palasivat huolellisesti eläintarhoon. Cuzco halusi palata kotiinsa, kylpyhuoneeseensa, nukkua sängyynsä. Hänellä oli rohkeutta ottaa viimeinen lääkkeen annos, jonka eläintarkka antoi, sitten me laskimme hänet levottomaksi, kun valmistelimme hänen uutta reseptiään, hänen uutta tablettipakkia seuraavana päivänä... Tiesimme sen heti, kun hänen tilansa huononi, myrski räiskyi, sade karkasi, emme enää kuulleet hänen sydämensä ääntä, enää tunnettu hänen lämpimästä hengityksestään tai pulssiaan... emme. Puhuimme uudelleen klinikalle ja menimme toiselle reitille, ja siellä tuomio putosi, hänen pieni sydämensä oli pysähtynyt. Hän taisteli takaisin kylpyhuoneeseensa, menevä unihalvaantumiseen sängyynsä. Se sänky ja se kylpyhuone, jotka olivat vastaanottaneet hänet, kun hänet jätti kuolemaan. Hänen ensimmäinen hyvä perhe huomasi, että hän oli sairas, ei ollut vaikea nähdä, koska hän vomitti verta ja oli täysin heikentynyt. Cuzco otettiin välittömästi klinikalle ja hoidettiin yli kuukauden. Hän ruokittiin suojakourulla, ja yhdellä päivällä hän parani ja pystyi palamaan eläintarhoon. Me nopeasti ymmärsimme, että hänellä oli vahva luonne ja hän ei todellakaan pidä hoitosta. Hän yritti pureta eläintarkkaa, joka ruokki häntä suojakourulla. Ja sitten Cuzco pääsi liittymään eläintarhoon, ei mitään ollut helppoa, varmasti kuten hänen elämänsä ennen meitä. Minun Cuzco, sinun täytyy tietää, että me rakasimme sinua, suojasimme sinua ja teimme kaiken mahdollisen tehdäksemme sinusta mahdollisimman iloiseksi. Tie tiedimme sinun runsasta rakkaustasi isoihin tytöihin, niin että sinä jaotit elämäsi joillekin loulouteille, jotka olivat onnekkaat löytäen perheen, ei ollut sinun tapauksesi valitettavasti. Sinä lähtit ympäröityn rakkaudella, ja me voitimme kiusata sinua ilman, että tiedimme. Se vei meiltä rohkeutta, tiedätte, palata eläintarhoon, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti, että me vielä ei ymmärrä. Cuzco, minun Coco, rakastan sinua ikuisesti, ja tiedän, että koko rohkeamme tiimi on kuin minä surffaamaan sinua... Olet meidän sydämissämme ikuisesti, minun Coco, perhesi on aina ollut eläintarhon.
Lue alkuperäinen (fr)
Notre petit Cuzco s’en est allé…et nous n’arrivons pas à réaliser… Son petit coeur usé n’a pas supporté cette trop chaude journée qui s’est terminée en orage cataclysmique. Lors d’une dernière sortie, il s’est écroulé, il n’arrivait plus à se lever, il a immédiatement été conduit chez le vétérinaire. Après une échographie et un ECG, le diagnostic est tombé, malgré son traitement son coeur était épuisé et ses poumons ne suivaient plus. Un dernier traitement a été tenté, une dernière chance, un dernier espoir. Sous une pluie battante et la grêle, tout le monde est laborieusement rentré au refuge. Cuzco a voulu rentrer dans sa maison, dans son box, se coucher dans son lit. Il a eu le courage de prendre un dernier médicament prescrit par le vétérinaire puis nous l’avons laissé se reposer un peu, pendant que nous préparions la fiche de sa nouvelle ordonnance, son nouveau pilulier du lendemain…. Subitement son état s’est dégradé, l’orage grondait, la pluie tombait, nous n’arrivions pas à entendre son coeur au stétho, à sentir son souffle chaud, à palper son rythme….nous n’y arrivions plus. Nous avons rappelé la clinique et avons refait le chemin dans l’autre sens, et là le couperet est tombé, son petit coeur s’était arrêté. Il s’est battu pour rentrer dans son box, et pour s’endormir définitivement dans son lit. Ce lit et ce box qui avaient su l’accueillir alors qu’il avait été abandonné mourant. Sa si gentille première famille avait constaté qu’il était malade, il faut dire que ce n’était pas bien difficile à voir puisqu’il vomissait du sang, et se vidait totalement. Cuzco avait été directement conduit à la clinique et hospitalisé durant plus d’un mois. Il avait été nourri par sonde, et un jour s’était rétabli et avait pu réintégrer le refuge. Nous avions vite compris qu’il avait un fort caractère et n’appréciait pas réellement les soins. Il avait essayer de mordre la vétérinaire qui le nourrissait grâce à la sonde. Et puis Cuzco a pu intégrer le refuge, rien n’était facile, certainement comme sa vie avant nous. Mon Cuzco, il faut que tu saches que nous t’avons aimé, que nous t’avons protégé, et que nous avons tout fait pour te rendre le plus possible heureux. Nous connaissions ton amour immodéré pour les grandes jeunettes et tu as ainsi partagé la vie de certaines louloutes qui ont eu la chance de trouver une famille, cela n’a pas été ton cas malheureusement. Tu es parti entouré, et nous avons pu t'embrasser, sans même réaliser. Il nous a fallu du courage, tu sais, pour retourner au refuge, mais tout est allé si vite que nous ne réalisons toujours pas. Cuzco, mon Coco, je t’aime pour toujours, et je sais que toute notre courageuse équipe est comme moi en train de te pleurer… Tu es dans notre coeur à tout jamais mon Coco, ta famille restera à jamais celle du refuge.
Listattu 3 kuukautta sitten
