Adoptoi Mia
Nainen · Aikuinen · 7 vuotta
Unissani näen sinut, kyllä sinut. Sinä seisot siinä minulle… ja katselet minua, katsoen silmiini, jotka vieläkin hohtavat, ja näet minut sellaisena kuin olen. Kauhistukseni rinnalla sinä näet myös ainutlaatuisuuteni ja kaipuuni. Olet löytänyt minut. «Minun» Mia, niin sinä hellästi kutsumasi, ja sydäntäni kuuluu nyt sinulle. Joka yö unelmoin sinusta, mikä antaa minulle toivoa elämästä huoneeni ulkopuolella täällä tarhassa. Tiedän, missä olen. Siellä, missä uusi elämä voi alkaa. Siellä, mistä kuljetuslaatikot iloisien ihmisten kanssa lähtevät tältä paikalta. Olen itsekin nähnyt sen liian usein ja kokenut sen kerran. Paikka toivosta, ehkä, koska olen nyt yksi erityisistä asukkaista. Tällä hetkellä puren hallitsemattomasti eikä erottele ihmisistä tai muiden eläinten kesken. Älä ymmärrä minua väärin, pidän ihmisistä. Erityisesti tuosta yhdestä unissani. Haluan saada taas hyppiä pelloilla ja niityillä ja päättää itse, milloin ja miksi jokin asia on kielletty. Kaikessa mielessä. «Minun Mia»... Kuulen äänesi, vinkkaat minulle hellästi ja vihdoin näet hohteen silmissäni – joka hiljalleen nousee pintaan. Antamalla minun kaltaiselleni onnelliselle kissalle kaivattua toivoa, annat minulle mahdollisuuden. Rohkeutta, odotan sinua. Voisitko kuvitella antavasi epäonnekkaille Mialle uuden kodin? Sitten seuraavaan vaiheeseen:
Lue alkuperäinen (de)
In meinen Träumen seh ich Dich, ja Dich. Du bleibst stehen, für mich…und schaust mich an, schaust mir in meine immer noch leuchtenden Augen und siehst mich. So wie ich nun mal bin. Neben meiner Verzweiflung siehst Du auch meine Besonderheit und meine Sehnsucht. Du hast mich gefunden. „Meine“ Mia, so nennst Du mich ganz liebevoll und mein Herz gehört nun dir. Jede Nacht träume ich von dir, das gibt mir Hoffnung auf ein Leben außerhalb meines Zimmers hier im Tierheim. Ich weiß, wo ich bin. Dort, wo ein neues Leben beginnen kann. Wo Transportboxen mit glücklichen Menschen dieses Gelände verlassen. Ich habe es selbst zu oft gesehen und auch selbst einmal erlebt. Eine Art Hoffnungsstätte ist das hier. Vielleicht liegt es daran, dass ich mittlerweile zu den ganz besonderen Bewohnern gehöre. Ich beiße momentan unkontrolliert zu und da unterscheide ich nicht zwischen Menschen oder Artgenossen. Versteht mich nicht falsch, ich mag Menschen. Vor allem diesen einen aus meinen Träumen. Ich möchte wieder über Wiesen und Felder springen dürfen und selbst bestimmen, wann ich was zulasse und warum gerade nicht. In jeglicher Hinsicht. „Meine Mia“…ich hör Deine Stimme, Du zwinkerst mir liebevoll zu und siehst endlich das Leuchten in meinen Augen – das ganz langsam zum Vorschein kommt. Einer Glückskatze wie mir schenkst Du dadurch die so dringend benötigte Hoffnung. Hab Mut, ich warte auf Dich. Könnten Sie sich vorstellen, der unglücklichen Mia ein neues Zuhause zu geben? Dann zum nächsten Schritt:
Listattu 5 kuukautta sitten
