Adoptoi Ottis
Rasvahybridi · Mies
Ottis nauttii kevätauringosta ystävänsä Mabelin kanssa :-) Ottisin koppiin on nyt tullut uusi aurinkoterassi :-) Ja hänen kaunis nojatuolinsa on nyt todella historiaa: hän teki pohjatyön ja Joel hoiti loput ;-). Ottis testaa uutta sänkyään, jonka on lahjoittanut Conny :-) Ottis on sillä välin tehnyt itsensä "mukavaksi" ulkotarhassa; hänen lempipaikkansa on hylätty nojatuoli, ja hänelle rakennetaan myös aurinkoterassia. Sieltä hän ei ole enää yrittänyt karkaamista. Löytyisikö hänelle ehkä vielä oikea koti, jossa on täysi perheyhteys eikä hänen koskaan tarvitse olla yksin? Sitä toivoisimme kovasti tälle mukavalle karhulle. Hah, vaikea uskoa mutta totta! Hän ei enää haluakaan syödä muita uroksia, vaan kiertää rauhallisesti niiden kanssa ;-). Ottis näyttää siltä, ettei hän pystyisi satuttamaan kärpästäkään, mutta se on harhaanjohtavaa... Vanha herra on hyvin "vapautta rakastava", lievästi sanottuna, ja vihaa olla rajoitettuna tai yksin, minkä hän ilmaisee valtavalla tuhoavalla raivolla. Jo silloin, kun Mara ja Paul hakivat hänet Ecarisajista, yksi siellä työskentelevistä eläinlääkäreistä kertoi, että hän oli repinyt sähköt seinästä heidän luonaan... Nuo kaksi vähättelivät sitä sanoen "joo, varmaan..." kunnes näkivät sen itse. Kaksi ovea, äskettäin asennetut kaapelit, hänen ulkoalueensa aita, kaikki on jo joutunut hänen tuskin jäljellä olevien hampaidensa uhriksi. Ja kun ei enää pysty puremaan, yrittää kaivaa. Aidan alta tai oven läpi. Joidenkin korvissa tämä saattaa kuulostaa hauskalta, mutta se ei ole lainkaan hauskaa. Ei hänelle, ei hänen hoitajilleen, eikä Connylle ja Heikolle, jotka todella halusivat antaa hänelle ihanan kodin. Oletamme vahvasti, ettei Ottista ole koskaan ennen "rajoitettu" missään, paitsi Ecarisajissa oleskelunsa aikana. Mutta silloinkin hän jo osoitti, mitä hän asiasta ajatteli. Hän yksinkertaisesti ei siedä sitä, että hänellä ei ole tilaa, eikä hän pidä lainkaan siitä, että jätetään yksin. Tämä tekee asioista vaikeita, eikä sitä voi toteuttaa Connyn ja Heikon kanssa, joten etsimme nyt hänelle täydellistä kotia. Paikkaa, jossa hän voi tulla ja mennä miten haluaa, ilman että hänen tarvitsee olla yksin monta tuntia. Mutta ole hyvä, koti ilman muita uroksia, koska hän pitää niistä yhtä vähän kuin yllä kirjoitetusta! Naaraat eivät ole ongelma, ja hän rakastaa ihmisiään, mikä on hyvä mainita positiivisena asiana. Wa
Lue alkuperäinen (de)
Ottis genießt mit Freundin Mabel die Frühlingssonne :-) Ottis Hundehütte mit neuem Sonnendeck :-) Und nun ist sein schöner Sessel wirklich Geschichte, er hat vorgearbeit und Joel hat den Rest erledigt ;-). Ottis testet sein neues Bett, gesponsert von Conny :-) Ottis hat es sich mittlerweile in einem Aussengehege "gemütlich" gemacht, sein Lieblingsplatz ist ein ausrangierter Sessel, eine Sonnenterrasse wird ihm auch noch gebaut. Von dort aus hat er auch keine Ausbruchversuche mehr gestartet. Vielleicht findet sich ja doch noch das passende Zuhause für ihn mit komplettem Familienanschluß, wo er nie alleine bleiben muss? Wir würden es uns so sehr für diesen netten Bären wünschen. Ha, kaum zu glauben aber wahr! Andere Kerle mag er nun doch nicht mehr fressen, und dreht jetzt friedlich seine Runden mit ihnen :-). Ottis schaut, als könne er kein Wässerchen trüben, doch das täuscht... Das alte Männlein ist sehr "freiheitsliebend", gelinde ausgedrückt, und hasst es, eingesperrt oder alleine zu sein, was er mit einer enormen Zerstörungswut zum Ausdruck bringt. Schon als Mara und Paul ihn aus der Ecarisaj holten, sagte einer der dort arbeitenden Tierärzte, dass er bei ihnen die Elektrik aus der Wand geholt habe... Die beiden haben es abgetan mit "ja, wer´s glaubt... "... Bis sie selber Zeuge wurden. Zwei Türen, neu verlegte Kabel, Zaun von seinem Außenbereich, all das wurde schon Opfer seiner kaum mehr vorhandenen Zähne. Und wenn man nicht mehr beißen kann, dann versucht man halt zu buddeln. Drunter durch (dem Zaun), oder direkt durch (die Tür). Klingt in manchen Ohren vielleicht lustig, ist es aber keinesfalls. Nicht für ihn, nicht für seine Betreuer, und auch nicht für Conny und Heiko, die ihm eigentlich ein schönes Zuhause geben wollten. Wir gehen stark davon aus, dass Ottis niemals zuvor irgendwo "eingesperrt" war, bis auf die Zeit in der Ecarisaj. Aber da zeigte er ja auch schon, was er davon gehalten hat. Er es einfach nicht ertragen kann, wenn man ihm Raum nimmt, und es auch überhaupt nicht mag, allein gelassen zu werden. Und da wird es schwierig und ist bei Conny und Heiko einfach nicht umzusetzen, so dass wir nun auf der Suche sind, nach seinem perfekten Zuhause. Wo er rein und raus kann wie er möchte, ohne viele Stunden allein sein zu müssen. Aber bitte ein Zuhause ohne weitere Rüden, denn die mag er ebenso wenig, wie das oben geschriebene! Mädels sind kein Thema und seine Menschen liebt er, wollen wir das Positive dabei doch nicht vergessen zu erwähnen. Wa
Listattu viime kuussa
