Adoptoi Speedy
Whippet · Mies · Iäkäs · 14 vuotta
Hieno Whippetimme, Opi, joka on nyt nimeltään Levi, viihtyy erinomaisesti omassa sijaiskodissaan. Hän asuu suurella laumassa Whipettejä, beagleja, podencojä ja bretonseja ja tulee lähes koko ajan hyvin toimeen kaikkien kanssa. Hän ei pidä ruuhkasta ja muuttuu pienenä hirviöksi, jos joku yrittää tulla hänen ruokakuppiinsa syömisen aikana. Ja se on melkein ainoa asia, mistä tässä maagisessa pikku tyypissä voi valittaa... Hän on erittäin ihmisläheinen, hellyyttävä, ja hänen lempipaikkansa nukkua on sijaisemman äidin sänky (jossa on myös ylimääräisiä pehmeitä tyynyjä karvapennuille). Hänen kanssaan käveleminen on täysin ongelmatonta rauhallisella, maaseudullisella ja ihmisten vapaalla alueella, ja hän rakastaa kävelylenkkejä todella paljon. Hän antaa myös pukeutua ilman mitään ongelmia. Mutta jos joku kohtaa hänet, olipa kyseessä ihminen, koira tai polkupyörä, häntä on lähes mahdoton pitää hallussa, ja hän huutaa ja ulvoa koko kurkkunsa päästessä. En edes osaa kuvitella, mitä hänelle tapahtuu. On vaikea uskoa, että suloinen pikku Opil voisi koskaan hyökätä jonkun kimppuun, jos se päästetään irti taluttimesta. En aio kokeilla sitä, eikä se ole oikeastaan tarpeellista, sillä hän saa runsaasti koirayhteyttä laumassa ja asuu kodissa, jossa on iso puutarha. Nyt hän on lihonut hieman ja on upean vartalonmuotoisena, mutta 10–11 kg painoisena hän on edelleen varsin hento pikku tyttö. Koska hän kärsii nivelreumasta ikänsä mukaan, hän saa Librela-injektion joka neljäs viikko, mikä selvästi auttaa häntä. Tähän mennessä hänellä ei ole ollut ongelmaa hypätä sohvalle tai sänkyyn. Koska Levillä ei voitu tehdä anestesiaa, sitä ei ole kastraattu, vaan se sai sen sijaan kastraatiopiirron. Hän on yksinkertaisesti ihanan suloinen kaveri, joka vetää sydäntä. Minua ilahduttaa nähdä hänet niin rauhallisena kodikkaissa tyynyissä. : )
Lue alkuperäinen (de)
Unser zarter Whippet Opi, der jetzt Levi heißt, fühlt sich auf seiner Pflegestelle sehr wohl. Er lebt in einem großen Rudel Windhunde, Beagle, Podencos und Bretonen und verträgt sich fast immer prima mit allen. Er mag es nicht, bedrängt zu werden und er wird zu einem kleinen Ungeheuer, wenn sich jemand beim Fressen seinem Napf. Und das ist auch schon alles, was man zuhause bei dem zauberhaften Kerlchen bemängeln könnte... Er ist sehr menschenbezogen, verschmust und sein liebster Schlafplatz ist das Bett vom Pflegefrauchen (darauf liegen aber auch extra kuschelige Kissen für die Fellnasen). Spazierengehen mit ihm ist in ruhiger, ländlicher, menschenarmer Gegend völlig problemlos und er geht sehr, sehr gerne mit. Auch läßt er sich problemlos anziehen. Wenn uns aber jemand begegnet egal, ob Mensch, Hund, Fahrrad ist er kaum zu halten und schreit und jault in den höchsten Tönen. Ich kann gar nicht deuten, was dann mit ihm los ist. Kaum vorstellbar, daß das liebe Opilein sich böse auf jemanden stürzen würde, ließe man ihn von der Leine. Ich werde es jedenfalls nicht ausprobieren und es ist ja Gott sei Dank nicht nötig, da er im Rudel viel Hundekontakt hat und da er in einem Zuhause mit einem großen Garten lebt. Inzwischen hat er gut zugenommen und eine prima Figur, ist aber mit 10 11kg ein recht zarter Bub. Da er altersgemäß unter Arthrose leidet, bekommt er alle vier Wochen eine Librela Injektion, die ihm sichtlich hilft. Es ist bisher kein Problem für ihn, auf das Sofa oder auf das Bett zu springen. Weil Levi nicht in Narkose gelegt werden konnte, wurde er nicht kastriert, sondern bekam einen Kastrations Chip gesetzt.Er ist einfach ein lieber Kerl, der einen doch sehr rührt. Mich macht es glücklich, ihn so friedlich in den kuscheligen Kissen zu sehen : )
Listattu 2 kuukautta sitten
