Adoptoi Tale e quale
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 15 vuotta
Eroja koiran ja ihmisen ystävän välillä on todellisia ja tieteellinen tutkimus vahvistaa niitä. Tieteellinen tutkimus viimeisen 10–15 vuoden aikana on toistuvasti käsitellyt fyysisiä ja persoonallisuuden ominaisuuksia koskevia yhtäläisyyksiä koiran ja sen ihmisen välillä, ja joissakin asioissa on saavutettu merkittävää yhteisymmärrystä. Yhtäläisyys on todellinen eikä vain havaittu. Se koskee eri persoonallisuuden ulottuvuuksia, mutta myös osittain fyysistä ulkoasua. Fyysisellä tasolla tutkimus on tunnistanut enimmän muodon, ilmeen ja silmäalueen konfiguraation, missä yhtäläisyys kesittyy eniten; toistuva korrelaatio on myös naisilla, jotka pitävät pitkästä hiustaan ja valitsevat lajeja, joiden korvat ovat pitkiä, ja päinvastoin naisilla, jotka pitävät lyhyestä hiustaan ja valitsevat lajeja, joiden korvat ovat lyhyitä; koirilla, joilla on lämpimät ja vaaleat hampaat, on yleinen suosio, mutta erityisesti ihmisillä, joiden hiukset ovat vaaleita; passiiviset ihmiset, eli enemmän liikalpainen, usein omistavat liikalpainisia koiria; pitkä ja kevyt ihmiset (ektomorfit) valitsevat koiria, joilla on kevyt ulkoasu ja pitkät luukot (myös ektomorfit, siis), kun taas lyhyet ja raskaudelliset ihmiset (endomorfit) valitsevat lyhyitä koiria, joilla on lyhyet, painavat luukot (endomorfiset); kasvion leveys/korkeus suhde ja kasvojen symmetria vievät ihmisiä samankaltaisille morfologisille piirteille koiraan. Fyysisen yhtäläisyyden juuri on se, että koiran valinta vaikuttaa kahdella psykologiassa tunnetulla mekanismilla: ensimmäinen on yksinkertainen altistumiseffecti, joka johtaa ihmisiin suosimaan mitä on tuttua (eikä ole mitään "tuttua" kuin katsoa peiliin ja siten suunnata ilman liian paljon mielenterveyttä kohti niitä piirteitä, joita on tottunut ja jotka viestivät turvallisuudesta), joka vaikuttaa henkilön mielikuvioon koiran suhteen; toinen on "oman yhtäläisyys", mekanismi, joka sen sijaan osoittaa ihmisten suosimista ihmisiä ja esineitä, jotka heijastavat omia näköpiirteitä (erityisesti geometrista rakennetta). Mutta persoonallisuuden ja käyttäytymisen alalla yhtäläisyys löytää parhaat mahdollisuudet ilmaantua. Tutkimus on havainnut merkittäviä yhteyksiä avoimien ihmisten ja koiroiden, jotka käyttäytyvät ystävällisemmin, sekä ahdistuneiden tai emotionaalisesti epävakaiden ihmisten ja koiroiden, joilla on korkeammat ahdistuksen tasot, vieraiden pelko ja aggressio omistajaa vastaan. Ihmisillä, jotka ovat negatiivisia kohtaan tai korkea stressi, on usein koiria, jotka eivät ainoastaan ole ongelmallisia ja ahdistuneita, vaan myös heikkoa fyysistä terveyttä. Tutkijoiden mukaan vähintään kolme biologista mekanismia perustavat nämä yhtäläisyydet: ensimmäinen on tunteiden levittäminen ja yhteisregulaatio (koiran ja ihmisen tunteet vaikuttavat toisinaan toisiinsa: esimerkiksi positiivisessa vuorovaikutuksessa koira ja ihminen voivat olla korreloituneita sydämentaajuudessa); toinen on neuroonien imitoiminen (koiran aivojen peilinäköjäljet auttavat häntä imitoimaan ihmisen ystävän tunteita, toiminto, joka lisää havaintopohjaista oppimista, joka antaa koiralle tietoisesti imittää viitteen ihmisen toiminnan); kolmas on hormonaalinen synkronointi (oksitosiini, liittymishormoni, vapautuu sekä koirilla että ihmisillä positiivisessa vuorovaikutuksessa; kortisolin tasot, tunnettu stressihormoni, ovat synkronoituneita viitteen ihmisen ja koiran karvassa, erityisesti jos kyseessä on kilpailuvaarallinen koira). Tähän mennessä tieteellinen tutkimus on osoittanut, että monipuolinen yhtäläisyyksien alue on lähes täysin puhtaiden rotujen ansiosta, jotka ilmaisevat standardoidut ja ennustettavat ominaisuudet ja siksi helpommin hankittavat valittaessa. Sekarotujen koirien osalta ennustettavuutta puuttuu, joten harvalla mekanismeilla voi vaikuttaa valintaan ja aiheuttaa yhtäläisyyksiä heti alusta alkaen, mutta niiden runsas taustaryhmä tekee niistä varmasti kykyisiä liittymään hyvin viitehenkilöön, jonka aikana yhdessä asumisessa hän löytää ylittämättömiä yhtäläisyyksiä, vähemmän fyysistä mutta varmasti emotionaalista ja persoonallisuuteen liittyvää, sekä täydentävyydessä erittäin poikkeavaa, että ihminen ei koira vaan muuttaa omaa maailmankatsontaa.
Lue alkuperäinen (it)
Le somiglianze tra il cane ed il compagno umano sono reali e la ricerca lo conferma La ricerca scientifica degli ultimi 10-15 anni si è occupata a più riprese della somiglianza esteriore e di carattere tra il cane e il proprio compagno umano e su alcuni punti ha raggiunto un consenso significativo. La somiglianza è reale e non è una somiglianza solo percepita. Riguarda soprattutto varie dimensioni della personalità, ma in parte anche l’aspetto esteriore. Sul piano fisico, la ricerca ha individuato soprattutto nella forma, nell’espressione e nella conformazione dell’area degli occhi quella dove si concentra maggiormente la somiglianza; una correlazione ricorrente è anche quella tra donne con i capelli lunghi che tendono a preferire razze con le orecchie lunghe e, viceversa, donne con i capelli corti che scelgono razze con le orecchie corte; cani con mantello dai colori caldi e chiari sono universalmente preferiti, ma lo sono soprattutto da persone con capelli chiari; persone sedentarie e quindi più inclini al sovrappeso hanno frequentemente cani obesi; persone alte e snelle (ectomorfe) preferiscono cani dall’aspetto leggero e con ossa lunghe (anch’essi dunque ectomorfi), mentre persone basse e robuste (endomorfe) prediligono cani bassi, con ossa corte e pesanti (ossia endoformi); la larghezza-altezza facciale e la simmetria del viso spingono l’umano verso aspetti morfologici similari nel cane. La radice della somiglianza fisica sta nel fatto che la scelta di un cane è condizionata da due meccanismi noti in psicologia: il primo è l’Effetto di Esposizione Semplice, che porta le persone a preferire ciò che è familiare (e non c’è nulla di più “familiare” che guardarsi allo specchio e conseguentemente orientarsi, senza troppi sforzi mentali, su tratti a cui si è abituati e che trasmettono sicurezza), meccanismo che condizionerebbe l’atteggiamento psicologico della persona verso il cane; il secondo è l’”autosimilarità”, un meccanismo che indica, invece, la preferenza degli umani per persone e oggetti che rispecchiano aspetti (soprattutto di struttura geometrica) del proprio apparire. Ma è sul fronte della personalità e dei comportamenti che la somiglianza trova le migliori opportunità per manifestarsi. La ricerca ha identificato correlazioni significative tra persone estroverse e cani con comportamenti più socievoli, così come tra ansiosi o emotivamente instabili e cani con livelli più alti di ansia, paura degli estranei e aggressività verso i proprietari; persone con atteggiamenti negativi verso il cane o stress elevato tendono ad avere cani non solo con comportamenti problematici e ansiosi, ma anche con scarsa salute fisica. Alla base di queste somiglianze ci sono, secondo i ricercatori, almeno tre meccanismi biologici: il primo è rappresentato dal contagio emotivo e dalla coregolazione emotiva (gli stati emotivi di cani e umani si influenzano reciprocamente: ad esempio, durante un’interazione positiva le frequenze cardiache del cane e dell’umano sono correlate); il secondo è l’imitazione neurale (i neuroni specchio del cervello del cane lo aiutano a imitare schemi emotivi del compagno umano, attività che va a sommarsi all’apprendimento osservazionale che consente al cane di imitare consapevolmente le azioni dell’umano di riferimento); il terzo è la sincronizzazione ormonale (l’ossitocina, ossia l’ormone dell’attaccamento, è rilasciata sia dai cani che dagli umani nei momenti di interazione positiva; i livelli di cortisolo, noto come l’ormone dello stress, sono sincronizzati nei peli dell’umano di riferimento e del cane, soprattutto se si tratta di un cane competitivo). Fin qui la ricerca scientifica, che ovviamente ha evidenziato come la complessa gamma delle somiglianze sia quasi esclusivamente riferibile alle razze pure, le quali esprimono caratteristiche standardizzate e prevedibili e quindi più facilmente acquisibili nel momento della scelta. Per i meticci, la prevedibilità manca e quindi sono pochi i meccanismi che possono condizionare la scelta e generare somiglianze fin dai primi momenti, ma la ricchezza del loro background li rende sicuramente capaci di affiliarsi ottimamente al loro umano di riferimento, che nel corso della convivenza scoprirà sia ineguagliabili somiglianze, meno fisiche ma di certo emotive e caratteriali, sia aspetti di complementarietà talvolta così straordinari che sarà l’uomo e non il cane a modificare la propria visione del mondo.
Listattu 4 kuukautta sitten
