Adoptoi Vacciner un chat pour le protéger
Rasvahybridi · Tuntematon · Kissapupsi · 4 kuukautta
Ensimmäiset rokotukset annetaan terveille kissoille noin 8 viikon ikäisenä, jotka on kuivattu muutaman päivän ajan ennen. Ensimmäinen injektio, jota kutsutaan "ensisijaiseksi rokotukseksi", tulee toistaa kuukauden kuluttua. Sen jälkeen riittää vuosittainen injektio niin kauan kuin se tehdään säännöllisesti. Välinehoitaja tarkistaa, että kissasi on hyvässä terveydessä ja voi kysyä sinulta ruokavaliosta, imestymisestä ja käytöksestä varmistaakseen, että kaikki on kunnossa potilaalle. Hän kuuntelee kissan sydäntä ja hengitystä, mittaa sen lämpötilaa poissulkemaan mahdolliset ongelmat. Vaikka rokote itsessään ei ole vaarallinen tai haitallinen meidän kissoillemme, se voi heikentää kissaa, erityisesti heikossa terveydessä olevaa kissoa. Yleisimmät rokotukset suojavat seuraavia: Kourituksia, tartuntavaara, joka aiheuttaa vakavaa vatsaoireita, oksentelua, veren ulostuksia ja voimakasta, pitkäaikaista tuoksua, joka merkitsee kaikkia omistajia, jotka ovat kokeneet kourituksen tapauksen (huomioi, että nämä oireet eivät aina ole näkyvissä, erityisesti aikuisissa kissoissa, jotka ovat vastustuskykyisempiä). Kipuinen, puhallettu kurkkulaaja estää eläintä juomasta ja syömästä, vaikka sillä olisi nälkää ja janoa; kissa voi pysyä levottomana edessä ruokapannun. Koska tämä virus on hyvin kestävä ulkoilma-olosuhteissa, rokotus on ainoa varma suoja. 90 % kissoista, joita infioitiin kourituksella, kuolevat, ja ne, jotka selviävät, usein sairastavat vakavia hermostollisia komplikaatioita. Vaikka kuolleisuusaste on alhaisempi aikuisille, kouritus on edelleen kuolemansyyn aiheuttava sairaus ilman minkään antidoottia. Kissan flun kylmä ei ole vain tavallinen kylmä! Se ilmaantuu nieltyneiden, silmien tulehduksien ja joskus kuivauksen kautta (nämä oireet pitäisi huolettaa); kissan flu voi johtaa suun haavoihin, hengitys- ja silmäongelmiin. ääritapauksissa tämä sairaus voi olla kuolemansyyn aiheuttava; kaikissa tapauksissa kissa tulee kantajaksi ja voi infioida muita ei-rokotettuja samoja lajeja. Tästä syystä on tärkeää rokottaa kissat ennen kuin ne kohtaavat toisia. Tämä hyvin yleinen sairaus vaikuttaa sekä nuori että aikuiset kissat. Kissan flun aiheuttavat virus ovat herpesvirus ja calicivirus. Pus kourussa syödä kudossaan, mikä on palautumaton, vaikka kissa parantuisi. Tämä sairaus voi ottaa kroonisen muodon ja vaatia elinikäistä hoitoa. Feline leukemia aiheutuu retroviruksesta, FeLV (englanninkielinen lyhenne). Se on yleinen sairaus, joka ei siirry ihmisiin, mutta on tarttuva kissojen välillä. Se aiheuttaa kasvaimen ilmestyksen ja immuunijärjestelmän heikkenemisen, joka kehittyy vähitellen. FIV, joka on samankaltainen kuin FeLV, ei myöskään siirry ihmisiin. FIV tunnetaan yleisesti nimellä "feline AIDS". Nykyään ei ole rokotusta FIV:lle. Siirtyminen tapahtuu pääasiassa seksuaalisessa kontaktissa. Tästä syystä kasvotonta on hyvä suoja tästä sairaudesta. On olemassa yksinkertaisia testejä, joilla voidaan selvittää, onko kissa kantaja (testit, joita suorittelemme ennen kuin tarjoamme kissojamme adoptioon). Kanssa FIV:llä ja/tai FeLV:llä kantajia olevia kissoja kutsutaan "positiivisiksi" (tai FIV + / FeLV +). Ne voivat elää useita vuosia ilman sairautta, tai jopa kuolla muista syistä, mutta on tärkeää tietää, onko kissa kantaja vai ei. Chlamydiosis ei ole virus, vaan tarttuvan bakteerin aiheuttama, joka aiheuttaa silmätehdyksen, joka voi etenemään pneumoniaan. Se voi johtaa eläimen kuolemaan, jos se ei hoideta. Paksujen osien tai matkailun aikana on pakollista rokottaa koiraa, muun muassa siksi, että se voi siirtyä ihmisiin. Ei ole hoitoa tai antidoottia. Infioitu eläin näyttää neurologisia häiriöitä, jotka välttämättömästi edistyvät kuolemaan. Alueet, jotka ovat kouritukselta puhtaita, ovat niin vain systemaattisen rokotuksen ansiosta vuosien ajan. Jos anti-rabies-rokotusta ei noudateta maissa tai alueissa, jotka ovat kouritukselta infioituja, ja epäillään kosketusta (esimerkiksi kotieläimesi ja villikissan välillä), kotieläimesi saattaa olla surmattu ilman lisätoimenpiteitä! Lisärokotuksia tulee tehdä vuosittain. Älä huomioi tätä tilaisuutta tavata lääkärtä ja keskustella kissasi terveydestä ja jatkaa sen rokottamista, erityisesti jos se on vanha. Vaikka se ei liiku paljon, vanha kissa kokee merkittävän immuunijärjestelmän laskun, ja siksi tarvitsee kaikki aseensa taistelemaan viruksia ja bakteereita vastaan.
Lue alkuperäinen (fr)
Les premiers vaccins sont à réaliser vers l’âge de 8 semaines sur des chatons en bonne santé et vermifugés quelques jours avant. La première injection appelée « primo vaccination » doit être répétée un mois plus tard. Ensuite une injection par an est suffisante à condition de le faire régulièrement. Le vétérinaire vérifiera que votre chat est en bonne santé et sera amené à vous poser des questions sur son alimentation, sa digestion, ses habitudes pour s’assurer que tout va bien pour son petit patient. Il écoutera son coeur et sa respiration, prendra sa température pour écarter un éventuel problème. Si le vaccin en lui même n’est pas dangereux ni nocif pour nos boules de poils, ils peuvent affaiblir un chat et plus encore un chaton qui serait de santé précaire. Les vaccins habituels protègent contre : Le typhus un virus contagieux se traduisant par une forte diarrhée, des vomissements, du sang dans les selles, une odeur âcre et tenace qui marque tous les propriétaires ayant eu à vivre un épisode de typhus (attention, ces symptômes ne sont pas toujours visibles surtout chez les chats adultes plus résistants). La trachée douloureuse et gonflée empêche l’animal de boire et de manger malgré la soif et la faim, le chat reste parfois prostré devant sa gamelle. Ce virus étant très résistant en milieu extérieur la vaccination est la seule garantie de protection. 90% des chatons atteints par le typhus en meurent et le peu qui survivent présentent des séquelles neurologiques importantes. Et si pour les adultes on constate un moindre pourcentage de mortalité, le typhus reste une maladie mortelle qui n’a pas d’antidote. Le coryza n’est pas un simple rhume ! Se traduisant par des éternuements, une conjonctivite et parfois une toux (ces symptômes doivent vous alerter), le coryza peut entraîner des ulcères dans la bouche, des séquelles respiratoires et occulaires. Dans les cas extrêmes cette maladie peut être mortelle, dans tous les cas le chat reste porteur et peut contaminer ses congénères non vaccinés. D’où l’importance de vacciner les chats avant qu’ils ne soient en contact avec d’autres. Cette maladie très fréquente touche aussi bien les très jeunes chats que les adultes. Les virus responsables du coryza sont l’herpès virus et le calicivirus. Le pus contenu dans les sinus ronge les tissus, ce qui est irréversible même lorsque le chat est guéri. Cette maladie peut prendre une forme chronique et entraîner des soins contraignants à vie. La leucose féline est due à un rétro virus, le FelV (abréviation anglo – saxone). C’est une maladie répandue qui ne se transmet pas à l’homme mais qui est contagieuse pour les chats entre eux. Se traduisant par l’apparition de tumeurs et une immunodépréssion qui va s’installer peu a peu. Le FiV assez proche du FelV n’est pas non plus transmissible à l’homme. Le FiV est communément appelé le sida du chat. Il n’existe actuellement pas de vaccin contre le FiV. La transmission se fait essentiellement lors des rapports sexuels. C’est pourquoi la stérilisation est une bonne protection contre cette maladie. Il existe des tests simples à réaliser pour savoir si le chat est porteur (tests que nous réalisons avant de proposer nos chats à l’adoption ). Les chats porteurs du Fiv et/ou du FelV sont dit « positifs » (ou FiV + / FelV +). Ils peuvent vivre de nombreuses années sans déclarer la maladie, voire mourir de tout autre chose, mais il est important de savoir si le chat est porteur ou non. La chlamydiose n’est pas un virus mais une bactérie contagieuse qui occasionne une conjonctivite pouvant aller jusqu’à une pneumonie. Elle peut conduire à la mort de l’animal si celui-ci n’est pas soigné. Dans les départements infestés ou lors de tout voyage, la vaccination contre la rage est obligatoire entre autre parce que pouvant se transmettre à l’homme. Il n’existe aucun remède ou antidote. L’animal infecté montre des troubles neurologiques qui évoluent irrémédiablement vers la mort. Les départements indèmnes ne le sont que grâce à la vaccination systématique depuis des années. En cas de non respect de la vaccination anti-rabique dans les pays et départements infestés par la rage et si un contact est suspecté (entre votre animal et un renard par exemple), votre animal risque l’euthanasie sans autre forme de procès ! Le rappel doit se faire une fois par an. Ne négligez pas cette occasion de rencontrer votre vétérinaire et de voir avec lui l’évolution de la santé de votre chat et continuez à le faire vacciner surtout s’il est âgé et, même s’il sort peu, un chat âgé voit ses défenses immunitaires baisser considérablement, il a donc besoin de toutes ses armes pour lutter contre les virus et bactéries.
Listattu 3 kuukautta sitten
