Adoptoi Yo soy Mocho…
Rasvahybridi · Tuntematon · Kissapupsi · 4 kuukautta
...Ja en ole enää kadonkissan. Olen Mocho, ja olen siirtynyt parempaan elämään... Kylmä ja vaarat kadulta ovat taakse; en koskaan kärsi enää... Ei?... Mikä tuo kasvot, ihminen?... Nuo haukut?... Ei, ihminen, ei, en ole kuollut!... Olen elossa ja hyvässä kunnossa, siirtyminen parempaan elämään on täysin kirjaimellista, elän nyt paremmin!... Ja ok, olin dramatisoiva hieman... No, paras asia olisi, että kuuntelet minun tarinani: Koska olin syntynyt, olen asunut villikissan ryhmässä, selvinnyt monista vaaroista, sietänyt kylmää ja kuumuutta, ja joskus se oli erittäin vaikeaa... Mutta olen myös elänyt vapautta, saanut ruokaa ja huolenpanoa: Olin villikissa, vapaa ja iloinen henki, koska ihmiset tulevat meidän villikissan ryhmään, joilla on huolehtimme, ruokkivat meitä, pitävät paikan puhtaana ja varmistavat, että olemme hyvässä terveydessä. Jokin aika sitten vangittiin sterilointiin. Se on hyvä, koska estää tauteja, me väitämme vähemmän ja hallitsemme villikissan ryhmän lisääntyvyyttä... En tiennyt sitä, mutta kuulin kaiken kun toipuin toimenpiteestä ja pidin siitä, että ihmisillä oli kaikki nämä ajatukset. Sterilointi oli nopeaa, ei kivaa, ja palasin takaisin omaan villikissan ryhmääni jatkaakseni seikkailujaani... Sanottuna, minulla oli jotain mietteitä. Olen siirtynyt parempaan elämään, kylmä ja vaarat kadulta ovat taakse... Mutta älkää itke minua... Olen päättänyt olla kotikissa!! Minä täytyy tunnustaa, että kokemus merkitsi minua melko paljon. Olen aina tuntenut kiinnostusta ihmisiin, olen yksi niistä villikissoista, jotka eivät luota tai pelkää, arvelen, että perinäin paljon kotikissan ominaisuuksia... Kisat ovat niin, ei täysin kotieläimiä, ei täysin villiä; monimutkaisia, hienoja ja erittäin älykkäitä, vaikka tuhon suhteen... Asia on se, että olen aina lähestynyt ihmisiä, mutta minun aikani eläimistöllä teki minut miettimään. Kisat, joita törmäsin, kerroivat minulle asioita, miten hyvä on elää ihmisten kanssa... Joillakin on kuin orjuutta ja kohtelivat kissoja todellisina egyptiläisinä jumalina!, sanovat ne... Hakeutuminen kotiin... En uskonut sitä liian paljon, on olemassa jotkut erittäin kuvitteellisia kissoja, mutta yhdellä päivällä minulla oli hieman sairastunut ja hoitaja, joka huomasi sen välittömästi, toi minut La litteriin, ja koska olen hieman häpeämätön, päätin, että minä tykkäsin niistä ihmisistä, jotka ottivat minut... Minun ei tarvinnut kertoa nimeäni, he arvasivat sen välittömästi: Mocho! Ja he hoitivat minua hyvin. Olen kotikissa ja hyvin rakastava... Tule tapaamaan minua! WhatsApp: 682.52.90.55 Olin jonkin ajan tilapäisessä hoitoasemassa toipuakseen kylöstä, ei ollut vakava. Ja tuolloin minä tajusin, että kun ihmiset rakastavat ja huolehtivat meistä, he ovat erinomaisia ystäviä. Ja tunnesin, että minua kohteltiin todellisena egyptiläisenä jumalana, en ole kyseenalaistamassa... Siksi etsin kotia elää, olen kuuden vuoden ikäinen ja en halua olla kadulla enää... Tiedän, että olen hieman häpeämätön, mutta olen vakuuttanut itseni, että elämä ihmisten kanssa on arvokasta. Lupaan myös antaa paljon rakkautta vastineeksi siitä onnellisesta kodista, jota niin haluan. Haluatko tulla tapaamaan minua? Olen Mocho ja voit kysyä minusta lähettämällä WhatsAppin numeroon 682.52.90.55.
Lue alkuperäinen (es)
… Y ya no soy un gato callejero. Yo soy Mocho, y he pasado a mejor vida… Atrás quedaron el frío y peligros de la calle; ya nunca más sufriré… ¿Eh?… ¿A qué viene esa cara, humano?… ¿Esos pucheros?… ¡No, hombre, no, que no he estirado la pata!… Estoy vivito y coleando, lo de pasar a mejor vida es completamente literal, ¡que ahora vivo mejor!… Y vale, estaba dramatizando un poco… Bueno, lo mejor será que os cuente mi historia: desde que nací he vivido en una colonia, superando muchos peligros, aguantando el frío y el calor, y a veces ha sido muy duro… Pero también he vivido en libertad, alimentado y cuidado: he sido un gato feral, un espíritu libre y feliz, porque a mi colonia vienen personas que se preocupan por nosotros, nos ponen comida, mantienen el sitio limpio y se aseguran de que estamos bien de salud. Hace algún tiempo, me capturaron para esterilizarme. Eso está muy bien, porque previene enfermedades, nos peleamos menos y se controla la natalidad de las colonias… Yo no lo sabía, pero lo escuché todo mientras me recuperaba de la intervención y me gustó mucho que los humanos tuvieran todas esas ideas. La esterilización fue rápida, no me dolió nada y volví a mi colonia a continuar con mis andanzas… Eso sí, se me quedaron algunas cosas dando vueltas en la cabeza. He pasado a mejor vida, atrás quedaron el frío y los peligros de la calle… Pero no llores por mí… ¡¡He decidido ser un gato casero!! Tengo que reconocer que la experiencia me marcó bastante. Yo siempre he sentido curiosidad por los humanos, soy de esos ferales que no desconfían ni tienen miedo, supongo que he heredado mucho instinto doméstico… Los gatos somos así, ni domesticados del todo, ni salvajes completamente; complejos, fascinantes y muy muy listos, modestia aparte… El caso es que siempre me he acercado a la gente, pero mi paso por el albergue me hizo reflexionar. Los gatos con los que me crucé me comentaron cosas, lo bien que se vive en compañía de los humanos… ¡Algunos son como esclavos y tratan a los gatos como auténticos dioses!, eso me decían… Buscando un hogar… No me lo creí demasiado, hay algunos gatos muy fantasiosos, pero un día me sentí un poco malito y la cuidadora de mi colonia, que lo notó enseguida, me llevó a La Camada y, como soy un poco sinvergüenza, decidí que me gustaban las personas que me habían recogido… No tuve que decirles ni mi nombre, lo adivinaron a la primera: Mocho! Y me trataron muy bien. Soy un gatito casero y muy mimoso… Ven a conocerme! WhatsApp al 682.52.90.55 He estado un tiempo en casa de acogida para recuperarme de mi resfriado, no era nada grave. Y, en ese tiempo, me he dado cuenta de que los humanos, cuando nos quieren y nos cuidan, son muy buenos compañeros. Y me he sentido tratado como un auténtico dios egipcio, no os voy a engañar… Por eso busco un hogar para vivir, tengo seis añitos y ya no quiero estar en la calle… Sé que soy un poco sinvergüenza, pero me he convencido de que la vida con humanos merece la pena. Yo también prometo dar mucho cariño a cambio de ese hogar feliz que tanto deseo. ¿Quieres venir a conocerme? Yo soy Mocho y puedes preguntar por mí escribiendo un WhatsApp al 682.52.90.55 .wrgf-header-label { color: !important; .wrgf-footer-label { color: # !important; .b-link-stroke .b-top-line { background: rgba(10, 194, 210, 0.5); .b-link-stroke .b-bottom-line { background: rgba(10, 194, 210, 0.5); .b-wrapper { .wrgf-header-label { font-family: Arial !important; .wrgf-footer-label { font-family: Arial !important; (min-width: 992px) { width: 48% !important; width: 33.30% !important; width: 24.90% !important; (max-width: 992px) { .wrgf-header-label { (min-width: 993px) { .wrgf-footer-label { Antes vivía ahí fuera Antes vivía ahí fuera Ahora quiero vivir en una casa Ahora quiero vivir en una casa Manda un WhatsApp al 682.52.90.55 Manda un WhatsApp al 682.52.90.55 jQuery(window).imagesLoaded(function () { jQuery( window ).load(function() { jQuery('.gallery1').masonry({ itemSelector: '.wl-gallery', // jQuery('.gallery1').imagesLoaded(function () { // jQuery('.gallery1').masonry({ // itemSelector: '.wl-gallery', jQuery('.swipebox').imagesLoaded(function () { jQuery('.swipebox').swipebox({ hideCloseButtonOnMobile: false, // jQuery('.gallery1').imagesLoaded(function () { // jQuery('.gallery1').masonry({ // itemSelector: '.wl-gallery', // jQuery('.gallery1').imagesLoaded(function () { // jQuery('.gallery1').masonry({ // itemSelector: '.wl-gallery', (function (jQuery) { jQuery('.swipebox').swipebox({ hideCloseButtonOnMobile: false, jQuery('.gallery1').imagesLoaded(function () { jQuery('.gallery1').masonry({ itemSelector: '.wl-gallery',
Listattu 4 kuukautta sitten
