Adoptoi Demija
Nainen · Nuori · 2 vuotta
Harmaa kisä on ollut huvilassa kahden viikon ikäisenä, kun hän tuli meille äitiinsä ja sisariensa sekä veljensä kanssa. Kaikki muut ovat nyt omassa kotinsa, vain Demija jää ja ehkä jää koko elämänsä tähän... Kiskolla on virtsakontrollin häiriö – todennäköisesti syntynäinen vika, joka ei ole nykyisin estettävissä. Kun hän oli kuukauden ikäinen, tehtiin ultraäänitutkimus – "ei näy mitään, annetaan hän kasvaa", sanoi lääkäri, ja kun hän oli puolitoistavuotias – "ei vielä havaittavaa elimissä". Kiskolle tehtiin lähettäminen – ei muuttunut mitään. Demija menee oikein ruokkilaatikoon kaikkiin tarpeisiinsa, mutta valitettavasti kyyneleet virtsauspisteet ilmestyvät vielä joskus... Yksinäinen mahdollisuus kiskon elämälle huvilan ulkopuolella on maatilan talossa, mutta ei vain hiirenkiirailijana vanhalla pihatiloissa. Demija toivoo ihmisen huomiota ja jos hänellä on mahdollisuus olla omistajan lähellä, sen tulisi varmistua, mutta useimman päivästä hän voi olla ulkona, mukaan lukien asuminen esimerkiksi modernissa pientalossa, missä muutama virtsauspiste päivässä ei ole ongelma, mutta talvisin se olisi lämmin ja mukava. Omistajien tulisi olla sellaisia, jotka hoitavat kiskoa, kantavat hänet lepoon tarvittaessa, hoidavat ja rauhoittavat häntä. Demija on viestintäkykyinen, rakastava ja myös itsenäinen, hän ei salli itseään huonoille tapahtumille ja jos hänellä on eri mielipide jonkin asian suhteen kuin ihmisellä, se tulisi kunnioittaa, helposti hautaamalla käden tai lyömällä hiussa. Lyhyesti sanottuna rakastava henkilö.
Lue alkuperäinen (lv)
Pelēcīgā jaukule patversmē dzīvo kopš divu nedēļu vecuma, kad pie mums nonāca kopā ar mammu un māsām, brāļiem. Visi pārējie jau katrs savās mājās, vien Demija iepalikusi un, iespējams, savu mūžu mūsmājās arī vadīs… Kaķenītei ir urīna nesaturēšana – visticamāk, iedzimta pataloģija, ko novērst pagaidām nav iespējams. Uz ultrasonogrāfiju mince devās gan mēnesi veca – “neko neredzam, lai paaugas”, skanēja dakteru teiktais, gan 6 mēnešus veca – “joprojām nekādu anomāliju orgānos neredzam”. Sterilizēja kaķenīti – nekas nemainās. Demija kārtīgi iet uz kastīti visas darīšanas kārtot, diemžēl, nodevīgās čuru piles tik un tā mēdz krist… Vienīgā iespēja mincei dzīvi vadīt ārpus patversmes sienām ir kādā lauku mājā, taču ne kā tikai peļu ķērājai pussabrukušā šķūnī. Demija alkst cilvēku uzmanības un iespējai būt saimnieku tuvumā viņai ir jānodrošina, taču diennakts lielāko laika daļu viņa varētu vadīt ārā, tostarp uzturoties, piemēram, kādā mūsdienīgā palīgtelpā, kurai nekaitētu dažas urīna piles ik dienu, bet ziemā tur būtu silti un omulīgi. Un saimniekiem jābūt tādiem, kas par minci rūpēsies, vajadzības gadījumā pie daktera vedīs, lolos un lutinās. Demija ir komunikabla, mīļa un vienlaikus arī pašpietiekama, sev pāri darīt neļaus un, ja viņai par kaut ko būs citāds viedoklis, nekā cilvēkam, likts to respektēt, viegli iekožot rokā vai pavicinoties ar ķepu. Vārdu sakot- mīļums ar raksturiņu.
Listattu 3 kuukautta sitten
