Adoptoi Lexa
Rasvahybridi · Nainen
Hei… Olen Lexa. Olen syntynyt kauniissa Kreikassa ja kasvanut kaduilla. Noin 4–5-vuotiaana minut tuotiin eläinsuojeluasemalle, koska minua ei enää haluttu asuinpaikallani. Kadulla vietetty elämä ja esi-isäni ovat muokanneet ja määrittäneet luonnettani. Olen itsevarma ja avoimin mielin. Minusta ihmiset ovat kiinnostavia, ja rakastan niitä ihmisiä, joihin luotan, sekä ohikulkijoita. En kuitenkaan ole koira, joka rakastaisi jokaista ihmistä heti, kun he tapaavat minut. Kunnioitan vieraita ihmisiä, ja toivon saavani vastaavaa kunnioitusta takaisin. Minulle on sama, ovatko he nuoria tai vanhempia ihmisiä. Saksaan tullessani jouduin sopeutumaan täällä vallitsevaan elämään. Minut sijoitettiin suoraan eräältä toiselta järjestöltä perheeseen. Sitä ennen asuin koiraparven keskellä ja jouduin tekemään päätöksiä itse. Nyt minun ei tarvitse enää tehdä sellaisia päätöksiä. Koska minulla ei ollut hyvin koulutetun labradorin luonnetta, jouduin muuttamaan pois muutaman päivän kuluttua ja minut tuotiin Tierasyl -eläinsuojeluasemaamme. Täällä pystyin rauhoittumaan ja huomasin nopeasti, ettei minun tarvinnut enää tehdä päätöksiä. Löysin ihmisiä, jotka hoitaisivat sen puolestani. Rakastan näitä ihmisiä, ja kaikki sanovat, että olen niin rakastava. Itse asiassa en halua tehdä päätöksiä, ja täällä minun ei tarvinnut. Sitten kävi vähän onnellinen asia… uusi omistajani näki minut… Minä näin hänet, ja meistä tuli tiimi.
Lue alkuperäinen (de)
Hallo…. ich in Lexa Ich wurde in dem schönen Griechenland geboren und wuchs auf der Straße auf. Mit ungefähr 4-5 Jahren wurde ich in ein Tierasyl gebracht, weil man mich nicht mehr dort wollte wo ich lebte. Das Leben auf der Straße und meine Vorfahren haben mein Charakter bestimmt und geprägt.Ich bin Selbstsicher und aufgeschlossen. Menschen finde ich Interessant und ich liebe meine Bezugspersonen und Gassigänger. Dennoch bin ich kein Hund der jeden Menschen sofort liebt. Ich respektiere fremde Menschen und hätte aber auch gern diesen Respekt zurück. Dabei ist es mir eigentlich egal, ob es junge oder ältere Menschen sind. Als ich nach Deutschland kam, musste ich mich an das Leben in Deutschland gewöhnen. Ich wurde von einem anderen Verein direkt in eine Familie vermittelt. Bis dahin lebte ich in einer Hundegruppe und musste immer Entscheidungen selbst treffen. Jetzt sollte ich das plötzlich nicht mehr. Da ich aber nun mal nicht den Charakter eines gut erzogenen Labradors hatte musste ich nach ein paar Tagen ausziehen und wurde zur Tierhilfe-Moskito gebracht.Hier durfte ich erst einmal ankommen und schnell begriff ich, dass ich hier keine Entscheidungen mehr treffen muss. Ich fand Menschen, die das für mich übernehmen. Hey ich liebe diese Menschen und alle sagen das ich so lieb bin. Eigentlich möchte ich keine Entscheidungen treffen und hier musste ich das auch nicht. Dann hatte ich Glück… mein neues Herrschen sah mich… ich sah ihn und schon waren wir ein Team.Leider wurde er
Listattu 2 kuukautta sitten
