Adoptoi Neo –
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 9 vuotta
Neo Meidän kisäkissa Neo tuli meille maaliskuussa 2012, kun hän oli yli vuoden ikäinen. Otimme hänet eläintarhasta ja hän oli niin pelokas, että hän ei rohkaistunut lähestymään meitä useita päiviä. Kun saimme ensin koskettaa häntä, rikkoimme jää ja hän muuttui erittäin ihmisiin suuntautuneeksi, rakastavaksi kisäkiksiksi, joka nautti myös vapaa-ajallaan kenttien ja metsien keskellä kotimme takana. Hän selvisi hyvin Betty:n, meidän toisen kissan, kanssa aluksi epäilivästä asenteesta. Sitten siirryimme syyskuussa 2017, ja Neo oli pahoillaan siitä, että hän ei enää voisi ulostulla, joten hän huusi valitsemalla koko yö ajan ja ääniä. Siksi noin kahden viikon kuluttua olimme häpeissämme ja antoimme molemmat kissat taas ulos. Tiesimme tämän olevan hyvin riskialtista ja todella liian aikaisesti. Tuolloin kuitenkin emme vielä olleet asentaneet kissanporttia, joten kissat olivat aina annettu sisäänpäin ja ulos yläkerran oven kautta, mikä toimi hyvin. Mutta sitten Betty ei palannut kotiin. Hän puuttui yhdeksän kokonaista päivää ja ajattelimme kuolemaan huolimme. Haushimme kaikkialla, kysyimme naapurustosta ja asetimme kadonnut-pöytäkirjat. Toimittain hän palasi illalla oveen. Vaikeni, että hän oli joutunut johonkin kiinni. Hän oli ihan hyvässä, vain hieman pelokas. Kuitenkin ilo ei kestänyt kauan, koska vain viiden päivän kuluttua, päivä ennen kaksosten neljännen syntymäpäivän, Neo ei palannut kotiin. Alimme taas etsimään, mutta toisin kuin Betty, Neo ei ollut rekisteröity TASSO:n. Tunsin kauheaa syyllisyyttä siitä, että en ole tehnyet tätä aiemmin. Siirtoretken sekamellä en löytänyt rokotusrekisteriä, jossa oli mikrochipin numero. Eläinlääkäri ei voi auttaa meitä. Muutama päivä myöhemmin löysin rekisterin, rekisteröin Neon ja ilmoitin hänen kadonneeksi. Kaikki etsiminen oli turhaa. Kukaan ei ole näyttänyt häntä siitä iltapäivästä alkaen. Kiihotus hänen puuttumisestaan oli loputon ja meidän puuttui Neo suuresti.
Lue alkuperäinen (de)
Neo Unser Kater Neo kam im März 2012 zu uns, als er knapp ein Jahr alt war. Wir haben ihn aus dem Tierheim geholt und er war so scheu, dass er sich erst nach vielen Tagen zu uns getraut hat. Nachdem wir ihn das erste Mal streicheln durften, war das Eis gebrochen und er war ein wahnsinnig menschenbezogener, verschmuster Kater, der aber auch seine Freigänge auf den Feldern und im Wald hinter unserem Haus genoss. Auch mit Betty, unserer anderen Katze, kam er nach anfänglicher Skepsis Bettys gut aus. Dann zogen wir im September 2017 um und für Neo war es fürchterlich, dass er nicht mehr raus durfte, sodass er nächtelang kläglich maunzte und jammerte. Darum hatten wir nach etwa zwei Wochen ein Einsehen und ließen beide Katzen raus. Uns war klar, dass das sehr riskant und eigentlich viel zu früh war. Zu diesem Zeitpunkt war unsere Katzenklappe allerdings noch nicht eingebaut, weshalb die Katzen immer zur Terrassentür rein- und rausgelassen wurden, was ganz gut klappte. Doch dann kam Betty nicht nach Hause. Ganze neun Tage war sie verschwunden und wir waren krank vor Sorge. Wir suchten sie überall, fragten in der Nachbarschaft herum und hängten Suchzettel auf. Plötzlich stand sie dann eines Abends wieder vor der Tür. Scheinbar war sie irgendwo eingesperrt gewesen. Ihr ging es gut, sie war nur recht ängstlich. Doch die Freude währte nicht lange, denn nur fünf Tage später, am Vorabend des vierten Geburtstags unserer Zwillinge, kam Neo nicht mehr heim. Auch hier begannen wir mit unserer Suche, doch anders als Betty war Neo nicht bei TASSO registriert. Ich machte mir die größten Vorwürfe, dies nicht längst getan zu haben. Durch das Umzugschaos fand ich den Impfausweis mit der Transpondernummer nicht. Auch unser Tierarzt konnte uns nicht weiterhelfen. Erst Tage später fand ich den Ausweis, registrierte Neo und meldete ihn als vermisst. Alles Suchen blieb vergeblich. Niemand hatte ihn seit diesem Abend gesehen. Die Trauer um ihn war unendlich und wir vermissten Neo schrecklich.
Listattu 3 kuukautta sitten
