Adoptoi Astronelle
Rasvahybridi · Nainen · Nuori · 1 vuosi
Kuka minä olen? Hei, nimeni on Astronelle! Näen, että kun ihmiset katsovat minuun, he vaikenevat... Kuulen heidän sanovan "Oh! Kauhean pieni sydän." En ymmärrä miksi, olen iloinen. Jopa uskon olevani onnekkain. Ensinnäkin, syntynyt eläinläären luona, päivä, jolloin otettiin villi äitini leikattavaksi. Olimme erittäin onnekkaita! Hetki enemmän ja sinulla ei olisi ollut mahdollisuutta tietää minua! Mutta sitten äitini oli hyvin sairas kiskonvirusinfektioon. Niinpä eläinlääri ja hoitaja päättivät ei jättää sisarukseni ja minua hänen kanssaan. Se oli ainoa mahdollisuutemme selvitä. Niinpä hoitaja hoidoi meitä päivystyksessä. Hän ruokki meitä ja antoi meille kaiken mitä voitiin, jotta meillä olisi mahdollisuus kasvaa suuriksi pieniksi kissoiksi! Ja niin me nousimme! Sisarukseni ovat menestyneet ja löytäneet perheitä ikuisesti, mutta minusta? Ei kukaan halua minua? Ehkä koska olen hieman erilainen? Muutama viikko sitten minulla oli paljon kuume. Itse asiassa minulla oli poistettava turpoaminen takijalkani. Se kipui minua paljon! Hoitajani olivat erittäin huolissaan minusta! Ja itse asiassa se ei koskaan parantunut täysin, ja muut lihakset ovat myös vähän liian pehmeitä. He sanoivat minulla olevan nivelreumaa. Ja sitten kuume vaikutti minun aivoihini. Nyt minulla on kallistunut pää. Ba... se ei ole vakava, se on nähdä suoraan! Ehkä se parantuu, ehkä ei... emme tiedä. Mutta sitten? Tarkoittaako se, että en ansaitse perhettä? Koska olen hieman kallistunut, en ole oikeutettu istumaan lämpimissä käsissä TV:n äärellä, pelaamaan kauniissa kodissa, jakamaan ihmisten elämää, jotka olisivat valinneet minut, kuten sisarukseni? On totta, että olen tavallinen... Mutta hoitaja sanoo minun olevan erityinen... Joten? Kuka haluaa minua, Astronelle erityinen pieni kissa? Haluatko adoptoida minut?
Lue alkuperäinen (fr)
Qui suis-je ? Salut, Mon nom à moi c’est Astronelle ! Je vois bien que lorsque les gens me regardent ils ont l’air triste… je les entend dire » oh ! Pauvre petit cœur ». J’ai du mal à comprendre pourquoi, Je suis heureuse moi. Je me trouve même chanceuse. D’abord. Je suis née chez le vétérinaire, le jour où on a emmené ma maman sauvage pour être stérilisée. On l’a échappé belle! Un peu plus et vous n’auriez pas eu la chance de me connaître! Sauf que voilà, maman était très malade du coryza. Alors le vétérinaire et nounou ont décidé de ne pas nous laisser mes sœurs et moi avec elle. C’était notre seule chance de survivre. C’est donc nounou qui s’est occupée de nous jour et nuit. Elle nous a nourris, et dorloté aussi fort qu’elle a pu pour nous donner une chance de devenir des grands chatounets ! Et voilà! Elle a réussi ! Nous sommes grandes maintenant. Mes sœurs vont très bien et ont trouvé des familles pour la vie, Mais moi ? Personne ne veut de moi? Peut-être parce que je suis un peu spéciale? Moi, il y a quelques semaines j’ai eu beaucoup beaucoup de temperature. En fait j’ai fais un abcès à ma petite patte arrière. Ça m’a fait très très mal! Mes nounous ont eu très peur pour moi! Et en fait, ça ne se guérit jamais complètement, et mes autres articulations aussi deviennent un peu trop souples. Ils ont dit que j’ai de l’arthrite. Et puis la température que j’ai eu à abîmé mon cerveau. Du coup j’ai la tête en biais. Ba… c’est pas grave, c’est pour voir droit! Peut-être que ça s’arrangera, peut-être pas… on ne sais pas. Mais du coup? Ça veut dire que je ne mérite pas de famille moi? Parce que je suis un peu de travers, je n’ai pas le droit d’être câlinée dans des bras chauds devant la tv, de jouer dans une belle maison, de partager la vie d’humains qui m’auraient choisis, comme mes sœurs? C’est vrai que je ne suis pas ordinaire… Mais nounou dit que je suis extraordinaire… Alors ? Qui voudra de moi, Astronelle la petite chatte extraordinaire ? Vous voulez m’adopter ? contactez nous en laissant votre numéro de téléphone afin que nous vous rappelions contact mail ici
Listattu 3 kuukautta sitten
