Adoptoi Betsy
Rasvahybridi · Tuntematon
Betsy, en ollut koskaan kuvitellut kirjoittavan näitä sanoja jossain päivässä, kuin en halunnut koskaan ajatella tätä päivää... Olet olleet meidän maskottiimme, minun avatarini, sairaalamestarin sankari, todellinen taistelija, niin kaunis ja ystävällinen koira, jolla oli todellinen hahmo, kierrättävä hahmo, paljon hahmoa. Kyyneleisiisi puuttuu jo... ne asettivat rytmin vaatimuksiesi ja vaatimustesi mukaan... Minä olen nälkäinen, haluan lähteä ulos, nopeuta... Hävittynä pienenä, sinulla oli vaikea alkupera, sitten uskoimme että sinulla oli onnea löytää perhe. Mutta he eivät viivästelleet tuomaan sinua takaisin lauantai-illalla kello 19... he olivat oudosti matkalla uuteen elämään, he siirtoivat, juuri saaneet lapsen, mies oli sairas, yhteenvetona ei puuttunut mitään anteeksiantoa. Kuitenkin ainoa todellisuus, joka pakottui meille oli vain se, että sinusta tuntui olevan sairaana. Se oli hyvin nopeasti tarpeen ottaa sinut eläintarhoon ja sinut saatiin sairaalaan. Diagnoosi tuli nopeasti, Addisonin tauti tulisi elämäämme. Niin monta vierailua eläintarhossa! Niin paljon huolta... Viime aikoina hypotyroidismi ja nivelreumakrattomat lisäsivät huolia. Sinua ei pidetty enää lämpökuvauslaitteiden kanssa yhtä suopeana kuin meidän suupielimme. Joka kerta kun oli taantumaa, sinä taistelit... aina loppuun asti taistelit, mutta tauti voitti. Kouraamalla sinä voitit iskevän ja ettiin jäljellä mikään jälkimaininge. Sunnuntaina et halunnut herätä, eikä syödä, oli välttämätöntä ottaa sinut välittömästi eläintarhoon, kun diagnoosi tehtiin, valitsimme tehdä kaiken mahdollisen pelastaksemme sinut jälleen. Hemangiosarkooma tai ei, emme tiennyt, mutta oli tarpeen poistaa suolasi välittömästi. Olimme valinneet vaihtoehtoisesti sinun vierellä ja sinä aloitit ruokintaan uudestaan. Sinun tilanteesi paheni äkillisesti, ja vaikka käsi kipusi kädessäni aina loppuun asti, haluan säilyttää muistiin meidän pelipäivämme sinun pienellä punaisella Kongilla ja sinun kyyneleisiisi. Kindan sinua.
Lue alkuperäinen (fr)
Betsy, je n’ai jamais imaginé t’écrire ces mots un jour, comme je n’ai jamais voulu penser à ce jour… Tu étais notre mascotte, mon avatar, la warrior de la clinique, une vraie battante, une tellement belle et gentille chienne, avec un vrai caractère, un fichu caractère, du caractère. Tes aboiements nous manquent déjà… Ils rythmaient tes demandes et tes exigences… j’ai faim, je veux sortir, dépêchez-vous … Abandonnée bébé, tu avais bien mal commencé dans la vie, puis nous pensions que tu avais eu la chance de trouver une famille. Pourtant ils n’ont pas hésité à te ramener un samedi soir à 19h…ils étaient étrangement sur la route d’une nouvelle vie, ils déménageaient, venaient d’avoir un enfant, le monsieur était malade, bref aucune excuse ne manquait. Pour autant, la seule réalité qui s’est imposée à nous était simplement que tu semblais malade. Il a fallu très vite te conduire chez le vétérinaire et tu as été hospitalisée. Le diagnostic est rapidement tombé, l’addison est entré dans nos vies. Que de visites chez le vétérinaire ! Que d’angoisses… Ces derniers temps l’hypothyroïdie et les crises d’arthrose ont ajouté des soucis. Tu n’as pas plus aimé les infrarouges que nos bisous. A chaque coup dur, tu te battais…jusqu’au bout tu as lutté, pourtant la maladie a gagné. Avec courage tu avais vaincu un avc et n’en gardais pas la moindre séquelle. Dimanche tu n’as pas voulu te lever, ni manger, il a fallu te conduire en urgence chez le vétérinaire, quand le diagnostic est tombé, nous avons choisi de tout tenter pour te sauver une fois encore. Hémangiosarcome ou non, nous ne pouvions le savoir, mais il fallait t’enlever la rate en urgence. Nous avions choisi de nous relayer auprès de toi et tu as remangé. Ton état s’est subitement aggravé, et au-delà de ta patte dans ma main jusqu’au bout, je veux garder en mémoire nos séances de jeu avec ton petit Kong rouge et tes aboiements. Je t’aime ma Betsynette, tu me manques tant 😭
Listattu 3 kuukautta sitten
