Adoptoi Cali
Mies · Iäkäs · 19 vuotta
Hei, olen Cali, valitettavasti menetin myös ihmiset ja kotini huimaavan tulvan vuoksi kesässä. Kun vesi oli laskenut, ryhmäsin rohkeutta etsiä minua piilosta ja palasin kotiin. Mutta siellä ei ollut mitään enää kuten ennen... ihmiset olivat kadonneet ja koti oli asumattomaksi muuttunut. Juoksin ympäri taloa ja sen läheisyyksiä, mutta kukaan ei ollut. Koko kesän selvisin itse, kunnes vanhat lukseni eivät enää kestäneet. Valitettavasti ihmiset eivät palanneet. Huomaavaiset naapurit huomasivat minut ja ilmoittivat eläintarpeeseen. Koska olen hyvin pelokas, heidän täytyi ottaa minut kiinni haukalla. Aluksi en luottanut vieraille, mutta olin niin nälkäinen, että luonnollisesti menin tuohon oudon laatikoon. Onneksi, koska kellot täällä sanovat, että olin jo viimeisellä hetkellä, kuten hoitajani sanovat. Muutama päivä enää ulkona, ja en olisi selvinnyt. Täällä minua ensin ruokittiin ja esitettiin eläinlääkärille. He teivät koko ohjelman, ottivat verta, tekivät röntgenkuvan vatsastani (ihmiset kutsuvat sitä näin), ja korjasivat minun hampaani (niiden harvat jäljellä olevat). Monien tutkimusten aikana selvisi, että mun munuaistani ei ole täysin ihan. Siksi minulle annetaan nyt "juoma" ruokaan, jonka juon ilman ongelmia. Uudessa kotiini pitäisi olla maaseutu ja hiljempi koti. Lapset eivät saa asua siellä, koska olen liian pelokas. Ideaalisesti haluaisin kotiin vanhoille, kokemusten omaaville kissan omistajille, jotka antavat minulle tarvitsemiani tiloja ja ovat minulle hyvin vaatimattomia. Olen myös yhteensopiva muiden kassien kanssa, jos ne ovat myös hyvin hiljaa. Tule ja tapaa minut pian ja kuulkaa minua. En halua jäädyä tähän koko elämäni ja toivoisin löytää uudestaan mukavan kotirakennuksen.
Lue alkuperäinen (de)
Hallo, ich bin der Cali, leider habe auch ich durch das schlimme Hochwasser im Sommer meine Menschen und auch mein Zuhause verloren. Nachdem das Wasser weg war, habe ich mich wieder aus meinem Versteck heraus getraut und bin nach Hause gelaufen. Da war aber leider nichts mehr wie früher.... meine Menschen waren weg und mein Zuhause unbewohnbar. Immer wieder bin ich durch das Haus und drumherum gelaufen, aber da war einfach niemand mehr. Ganz alleine habe ich mich dann den Sommer über durchgeschlagen, bis meine alten Knochen nicht mehr konnten. Meine Menschen sind leider auch nicht wieder gekommen. Aufmerksame Nachbarn haben mich beobachtet und dann das Tierheim informiert. Da ich sehr ängstlich bin, musste man mich leider mit einer Falle fangen. Fremden Menschen traue ich erstmal nicht, aber ich war so ausgehungert, dass ich natürlich gleich in diesen komischen Kasten rein bin. Zum Glück, denn die Uhr stand schon auf kurz vor zwölf für mich, sagen meine Pfleger hier. Noch ein paar Tage länger alleine da draußen und ich hätte es nicht geschafft. Hier bin ich dann erstmal aufgepäppelt und dem Tierarzt vorgestellt worden. Da wurde das volle Programm gemacht, man hat mir Blut abgenommen, ein Bild von meinem Bauch gemacht (röntgen nennen das die Menschen), meine Zähne (die paar, die noch vorhanden sind) wurden saniert. Bei den vielen Untersuchungen kam heraus, dass meine Nieren nicht mehr ganz OK sind. Dafür bekomme ich nun einen "Saft" in mein Futter, den trinke ich ohne Probleme mit. Mein neues Zuhause sollte auch wieder ländlich sein und eher ein ruhiger Haushalt sein. Kinder sollten dort nicht wohnen, dafür bin ich viel zu ängstlich. Am liebsten hätte ich ein Zuhause bei älteren katzenerfahrenen Menschen, die mir meinen Freiraum, den ich brauche, lassen und viel Geduld mit mir haben. Mit anderen Katzen bin ich verträglich wenn diese ebenfalls sehr ruhig sind. Also kommt mich schnell besuchen und lernt mich kennen. Ich möchte nicht den Rest meines Lebens hier bleiben müssen und wieder ein schönes Zuhause finden. Bis bald, Euer Cali
Listattu 3 kuukautta sitten
