Adoptoi Clausi
Rasvahybridi · Tuntematon · Nuori · 1 vuosi
Toinen vanha opihundi joutui jättämään kotinsa ikänsä vuoksi. Alun perin huonolla hengellä oli määrä tehdä lepo, mutta sairaala ei halunnut! Joten Opilein Clausi tuli meihin. Jäädyttömässä täysin uudessa ympäristössä monien muiden koirien kanssa hänen tilansa oli täynnä stressiä. Ei ihme, että hän ei koskaan koskettanut ruokaa useita päiviä ja olimme huolissamme. Hän piilotti itsensä huoneen kauimmaiseen kulmaan ja valitteli itsenään. Meidän piti liittää hänet kävelyyn, muuten hän ei olisi tulossa ulos. Ulkona hän oli hieman rauhoittunut ja haukkuu ympäristöä varovasti tai hän vain etsi tie takaisin kotiin? Emme tiedä, eikä ole helppoa katsoa kuinka vaikeaa on vanhoille koirille sopeutua, kun he menettävät rakastetun kotinsa. Mutta sitten lopulta tapahtui, ja hän otti hiukan suukkoa ja tuli meihin ja muihin koiriin huoneessa. Hän erityisesti ilosi Maxeista, joka nyt on "kassaravinnon" jälkeen ja saa hitaasti osallistua normaaliin koira elämään taas. Kuitenkin hän halusi vielä hyppätä Maxen sänkyyn ja kohottaa häntä, mutta se ei täysin sopinut. Nyt kun arki on asettunut, Clausi tietää hyvin päivittäisen rutinin. Vaikka koiraruoka makuu nykyisin hänelle hyvin, meidän täytyy olla hyvin varovaisia annoksista – hänen runsaasta painostaan johtuen. Vastaanottoa tulevaisuudessa tullaan, ja pieni mies tullaan tarkastettu päästä alkaen. Valitettavasti tämä on ollut unohtunut kaikki nämä vuodet. Ylipaino jättää usein näkyviin epämiellyttäviä merkintöjä, ja odotamme jotain "remontti-aloitteita" tulevaisuudessa.
Lue alkuperäinen (de)
Wieder ein alter Opihund, der auf seine alten Tage sein Zuhause verlassen musste. Eigentlich sollte der Arme eingeschläfert werden, doch der Tierarzt lehnte dies ab! Und so gelangte Opilein Clausi zu uns. Alleingelassen von den ihn vertrauten Menschen, in eine völlig neue Umgebung mit vielen anderen Hunden war für ihn purer Stress. Kein Wunder also, dass er tagelang sein Futter nicht anrührte und wir uns Sorgen machen mussten. Er versteckte sich in der hintersten Ecke des Zimmers und winselte vor sich hin. Zum Gassigehen mussten wir ihn dort anleinen, denn sonst wäre er nicht hervor gekommen. Draußen war er dann ein wenig entspannter und schnüffelte vorsichtig die Umgebung ab oder suchte er einfach nur den Weg nach Hause? Wir wissen es nicht und auch für uns ist es nicht leicht mit ansehen zu müssen, wie schwer es Hunden im hohen Alter fällt sich umzustellen, wenn sie ihr geliebtes Zuhause verlieren. Doch dann endlich war es soweit und er nahm schon mal ein Leckerchen und kam zu uns und den anderen Fellis im Zimmer. Ganz besonders freute er sich über Maxe, der seine „Boxenruhe“ nun hinter sich hat und langsam wieder am normalen Hundeleben teil nehmen darf. Allerdings wollte er dann noch in Max´es Bettchen und mit ihm kuscheln, doch das passte nicht so richtig. Mittlerweile ist der Alltag eingekehrt und Clausi kennt den Tagesablauf sehr genau. Auch das Hundefutter schmeckt ihm zwischenzeitlich, allerdings müssen wir mit den Leckerchen – aufgrund seines doch erheblichen Übergewichts – sehr aufpassen. Demnächst wird ein Besuch beim Tierarzt anstehen und der kleine Mann einmal von Kopf bis Fuß durchgecheckt. Leider ist dies die ganzen Jahre versäumt worden. Das Übergewicht hinterlässt meist unschöne Spuren und wir rechnen schon mit einigen „Baustellen“. Letschow, im Februar 2025
Listattu 4 kuukautta sitten
