Adoptoi Det giver mening at være frivillig i Kattens Værn
Rasvahybridi · Mies
Peter Lauridsen on ollut vapaaehtoista Kattens Værnissa Brøndbyssä viimeisen kolmen vuoden ajan. Joka maanantai kello 08:00 mies saapuu, tarkistaa jokaisessa huoneessa näkyvän päiväjärjestyksen ja lataa miehen puhdistusvaunun ja alkaa työskennellä. Tässä tarvitaan kassikotien tyhjentämistä, pyykköjen vaihtamista ja koteloiden puhdistamista. Suihkutus ja mopoaminen ovat osa arkipäivää, ja kuluneet tai vaurioituneet leluja vaihdetaan. Aloitettiin kisapuhdistajana Se oli koskaan Peterin naapuri, joka houkutteli häntä tänne – se oli vuonna 2018. Naishyvä oli myös vapaaehtoista. "Aloitin kisapuhdistajana muutaman tunnin viikossa. Tämä tarkoittaa kisien hoitoa – erityisesti niitä, jotka osoittavat eniten ahdistusta ja ovat varovaimia. On todella tyytyväinen, kun saa heidän luottamuksensa", kertoo Peter. Yhdellä päivällä henkilökunnan puute johtui sairauden vuoksi, ja Peter tarjosi apua. Se tuntui niin hyvältä, että mies vaihtoi tilan vapaaehtoiseksi. Se oli lapsipussin keskellä, jolloin internet on täysin kiireisimmässä. On vielä aikaa hoitaa kisie, mutta tämä tapahtuu yleensä samalla miehen työn kanssa. Tilanteessa, jossa eläintarha on täynnä – ja lisäksi enemmän tekemistä – ei ole harvinaista olla kohdalla olevaa aikaa. Peter rakastaa kaikkia eläimiä, mutta "olen erittäin iloinen kisillä", korostaa mies: "Ne ovat läheisiä ja läsnäoluisia. Ne joko hyväksyvät sinut tai eivät. Ei todellakaan ole hyvästä terveyteni kannalta, jos menee kisaa kaveriksi koiran tavoin", sanoo Peter. Mies on esikasvatusikäinen ja kärsii vakavasta selkävammaa. Kun ilo palautui Lapsuudessa miehellä oli kissa. Aikuiselämässä mies sai kissan uudelleen, kun naapurin kissa siirtyi. Naapuri työskentelee nyt toisessa eläinturvakeskuksessa ja tukee ottamalla kisapussia kotiin. Aske ei tiennyt miten käsitellä sitä. Peterin työkaveri ajatteli, että tulisiko Aske asumaan heidän kanssa. Mies teki niin. "Ja sitten kissojen ilo löydettiin uudelleen", sanoo Peter. Kyllä, joskus tuntee halua ottaa jonkin kissan kotiin, ja periaatteessa voi pitää jopa kolme kissaa, missä Peter asuu. Mutta kuten viitattiin, se ei ole askeille kovin arvokasta. Opiskella työssä Työssä oppii vapaaehtoistyössä, ja vuorot kestävät neljä tuntia. Jos on kiinnostunut, voidaan myös kutsua hätätilanteissa. Ei työskennellä yksin, vaan saa tukea työntekijältä. Ei vaadi monia ammattitaitoja, mutta on saatava tetanusrokote: kissanhousut voivat olla vaarallisia. Peter voi varmasti suositella vapaaehtoistyötä: Jos on kissamiellyttävä – ja ehkä ei voi omistaa kissaa itse – ja haluaa auttaa tekemään merkitystä kisalle (ja työntekijöille) – silloin on loogista olla vapaaehtoista.
Lue alkuperäinen (da)
Peter Lauridsen har gennem de seneste tre år været frivillig hos Kattens Værn i Brøndby. Hver mandag kl. 08.00 når han møder, checker han dagsplanen, der er hængt op i hver af stuerne, og så pakker han ellers sin rengøringsvogn og går i gang. Her skal tømmes kattebakker, skiftes håndklæder og gøres rent i burene, her skal støvsuges og vaskes gulv, og slidt eller defekt legetøj bliver skiftet ud. Startede som kattenusser Det var i sin tid Peters nabo, der lokkede ham herud – det var i 2018. Hun var selv frivillig. »Jeg startede som kattenusser i nogle timer en gang om ugen. Det indebærer, at man tager sig af kattene – især dem, der udviser størst utryghed, og som er mest tilbageholdne. Det er utroligt givende, når man vinder deres tillid,« fortæller Peter. En dag manglede her personale på grund af sygdom, og Peter tilbød at hjælpe med. Det bekom ham så vel, at han ændrede status til frivillig. Det var midt i killingesæsonen, hvor der er absolut travlest på internaterne. Der er stadig tid til at nusse om kattene, men det sker som oftest samtidig med, han arbejder. I en situation med et fyldt internat – og desto mere at gøre – er der dog sjældent rigtig tid. Peter holder meget af alle dyr, men »men jeg er meget glad for katte,« understreger han: »De er kælne og nærværende. Enten accepterer de én, eller også gør de ikke. Og så skal man ikke gå tur med en kat som med en hund; det er mit helbred ikke rigtig til,« fortæller Peter. Han er førtidspensionist og døjer med en invaliderende rygskade. Da glæden blev genvakt Som barn havde han kat. I voksenlivet fik han først kat igen, da naboens kat flyttede ind. Naboen arbejdede nu i en anden dyreværnsorganisation og bidrog blandt andet med at tage killinger i pleje. Det kunne Aske ikke rigtig med. Peters kæreste syntes, de skulle forsøge, om Aske ville bo hos dem. Det ville han. »Og så blev glæden ved katte jo genvakt,« fastslår Peter. Jo, man får ind imellem lyst til at tage nogle af kattene med hjem, og principielt må man have op til tre katte dér, hvor Peter bor. Men som antydet er det ikke noget, Aske ville sætte stor pris på. Læres op Man læres op som frivillig, og vagterne strækker sig over fire timer. Er man interesseret, kan man også tilkaldes, hvis der opstår et pludseligt behov. Og man arbejder ikke alene, men suppleres af en medarbejder. Her kræves ikke voldsomt mange kvalifikationer, men man skal have fået en stivkrampevaccination: Kattebid kan være farlige. Peter kan godt anbefale at blive frivillig: Er man katteglad – og måske ikke selv kan have kat – og vil man være med til at gøre en forskel for kattene (og for medarbejderne) – så giver det i høj grad mening at være frivillig.
Ilmainen tili — sisältää 10 yhteydenottoa
Listattu viime kuussa
