Adoptoi Levis
Rasvahybridi · Mies
Levis on pieni koira, joka syntyi ja kasvoi romualueella. Kuinka surullista se kuulostaa... Mutta se on totta, valitettavasti. Hän ei saanut sitä mitä koirapuput saavat, jotka viettävät lapsuutensa lämmintä pehmeitä pöytäliinoita, aina täynnä mauttavaa ruokaa ja niiden ihmisen hoitajan – ohjaajan, joka insinööri heidät aikuisuuteen ja opastaa heitä olemaan vahvoja, rohkeita ja epäröimättömiä tulevaisuudessa. Koska tämä puuttui meidän pienestämme, hän ei pysty nauttimaan elämästä niin kuin hänen ansionsa. Levis pelottaa ihmisen kosketusta ja välttää kaiken silmäkontaktin, mikä voi osoittaa, että hän ei ole todennäköisesti ollut koskaan kiinnostunut kukaan ennen. Kuitenkin on yksi asia, joka antaa meille toivoa, nimittäin hänen suuri kiinnostuksensa maailmasta ympärillään. Hän haluaisi lähteä talosta katselemaan muita koiria pelaamassa ja todennäköisesti unelmoi pystyvänsä juoksemaan ja pelaamaan kenenkään kanssa tai heittämään pallon. No, meidän täytyy odottaa hieman tällaisia tuloksia, mutta uskomme siihen, että tulee päivä, jolloin Levis kysyy selkää tukkimalla ja kaikki hänen pelonsa katoavat. Me työskentelemme, emme anna periksi, lopulta jokainen koira ansaitsee onnellisen lopun. Pidä sormesi yhdessä!
Lue alkuperäinen (pl)
Levis to malutki psiak, który urodził się i wychowywał na wysypisku śmieci. Jakże przykro to brzmi… Ale to prawda, niestety. Nie dostał od losu tego, co dostają psiaki, które swoje dzieciństwo spędzają wtulone w ciepłe kocyki, zawsze mogą liczyć na dokładkę pysznej karmy i mają swojego ludzkiego opiekuna - przewodnika, który wprowadza ich w dorosłość i uczy jak być silnym, odważnym i nieustraszonym w przyszłości. I ponieważ tego zabrakło w życiu naszego maluszka, nie potrafi on cieszyć się życiem tak, jak na to zasługuje. Levis boi się dotyku człowieka, unika też wszelkich spojrzeń, co może świadczyć o tym, że prawdopodobnie nigdy wcześniej nikogo nie interesował. Jest jednak taka rzecz, która daje nam nadzieję, a mianowicie jego ogromne zainteresowanie otaczającym go w fundacji światem. Chętnie wychodzi z budy, żeby obserwować zabawy innych psów i pewnie sobie marzy o tym, by też móc się z kimś poganiać, albo pobiegać za piłeczką. Cóż, na takie efekty będziemy musieli jeszcze trochę poczekać, ale wierzymy, że nadejdzie taki dzień, w którym Levisek poprosi o drapanie za uchem i jego wszelkie lęki znikną. Pracujemy, nie poddajemy się, w końcu każdy pies zasługuje na happy end. Trzymajcie kciuki!
Listattu 4 kuukautta sitten
